A review by lukuisa
Kahdeksas huone by Linda Segtnan

dark mysterious reflective tense medium-paced

3.5

Toukokuisena iltana vuonna 1948 Skånen Perstorpissa 9-vuotias Birgitta Sivander lähtee urheilukentälle hakemaan pyöräänsä. Aamulla hän löytyy metsästä kuolleena. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Segtnan törmää arkistossa Birgitasta kertovaan lehtijuttuun eikä voi enää unohtaa tätä. Hän alkaa etsiä lisää lehtijuttuja, penkoa arkistoja ja seurata johtolankoja. Mitä Birgitalle tapahtui, miksi joku murhasi pienen tytön? Samaan aikaan Segtnan alkaa odottaa toista lastaan. Äitiyden ilot ja vaikeudet sekoittuvat pelkoon maailman pahuudesta. 

Vanhan murhatutkinnan ja vanhemmuuden reflektoinnin yhdistäminen toimii hyvin, vaikka toisaalta kaipasin jälkimmäiseen vielä jotain enemmän. Äitiyden kokemusten kuvailu myös etäännytti, en ole itse äiti, en tavoittanut niitä tunteita. Eikä toki tarvitsekaan, mutta emotionaalisesti kirja jätti minut hieman etäälle.

Nuoren Birgitan murhatutkinta taas piti minut otteessaan – mitä siitä sitten voikaan ajatella, tai yleensä true crimen koukuttavuudesta. Mutta Segtnan kirjoittaa siitä hyvin, kronologisesti pala palalta edeten. Pointtina ei ole löytää murhaajaa, vaan pohtia, mikä saa ihmisen, mahdollisesti jopa lapsen, tekemään sellaisen teon. Osansa saa myös kyseenalaisesti suoritettu tutkinta ja poliisin arveluttava toiminta.

Ihan kiinnostava kirja, ennen kaikkea muodoltaan, se toimii. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi minua.