Take a photo of a barcode or cover
jemysieni 's review for:
Poika raidallisessa pyjamassa
by John Boyne
Herttainen ja sydäntäsärkevä. Auschwitz komendantin naiivin lapsen silmin korosti holokaustin absurdiutta - ja toisaalta sitä, miten lapsi näkee vain oman maailmansa, eikä välttämättä ymmärrä muiden lähtökohtia. Mielestäni asetelma kuvasi valitettavan hyvin myös nykypäivänä käytävää polarisoitunutta ideologiakeskustelua.
Poika raidallisessa pyjamassa kuvaa oivaltavasti myös, kuinka elämän kulkuun vaikuttaa hyvin paljon se, mihin satut syntymään. Samana päivänä syntyneiden poikien elämä näyttää aidan eri puolilla hyvin erilaisilta, vaikka tunteiden kielentämisessä onkin paljon samaa. Aidan toisella puolella ruoho tuntuu olemaan vihreämpää, etenkin kun ei ole ymmärrystä asioiden todellisesta tilasta. Pidin ystävyyden kuvauksesta, vaikka siinä ei sinänsä ollut mitään uutta.
Tiedostan, että tässä on paljon historiallisia faktoja hyvinkin paljon pielessä, mikä on osaltaan ongelmallista representaation kannalta. 9-vuotiaan naiviuskaan ei aina ole uskottavaa. Siksi tätä kannattaa lähestyä satuna. Tuoko tämä jotain uutta holokaustikirjallisuuteen? Ehkä. Sotilasperheen lapsen näkökulmaan en ole ainakaan ennen törmännyt. Lisäksi tässä on melkoisen vahva sanoma ilman turhaa kikkailua. Kuvittelin tietäväni, minne tarina oli menossa, mutta loppu pääsi yllättämään.
Kuuntelin tämän äänikirjana, ja täytyy antaa erityiskiitos 9-vuotiaan ihmettelevän otteen ja satumaisen rytmin tavoittaneelle lukijalle, Ville-Veikko Niemelälle.
Poika raidallisessa pyjamassa kuvaa oivaltavasti myös, kuinka elämän kulkuun vaikuttaa hyvin paljon se, mihin satut syntymään. Samana päivänä syntyneiden poikien elämä näyttää aidan eri puolilla hyvin erilaisilta, vaikka tunteiden kielentämisessä onkin paljon samaa. Aidan toisella puolella ruoho tuntuu olemaan vihreämpää, etenkin kun ei ole ymmärrystä asioiden todellisesta tilasta. Pidin ystävyyden kuvauksesta, vaikka siinä ei sinänsä ollut mitään uutta.
Tiedostan, että tässä on paljon historiallisia faktoja hyvinkin paljon pielessä, mikä on osaltaan ongelmallista representaation kannalta. 9-vuotiaan naiviuskaan ei aina ole uskottavaa. Siksi tätä kannattaa lähestyä satuna. Tuoko tämä jotain uutta holokaustikirjallisuuteen? Ehkä. Sotilasperheen lapsen näkökulmaan en ole ainakaan ennen törmännyt. Lisäksi tässä on melkoisen vahva sanoma ilman turhaa kikkailua. Kuvittelin tietäväni, minne tarina oli menossa, mutta loppu pääsi yllättämään.
Kuuntelin tämän äänikirjana, ja täytyy antaa erityiskiitos 9-vuotiaan ihmettelevän otteen ja satumaisen rytmin tavoittaneelle lukijalle, Ville-Veikko Niemelälle.