A review by msaari
Luistelukentänhoitajan ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia by

inspiring reflective fast-paced
  • Plot- or character-driven? N/A
  • Strong character development? N/A
  • Loveable characters? N/A
  • Diverse cast of characters? N/A
  • Flaws of characters a main focus? N/A

4.0

Mitä tulee mieleen poliittisesta runosta? Minulla sanapari päräyttää päässä soimaan KOM-teatterin vasemmistolaiset laulut, kirkkaimpana johtotähtenä edelleen täysin ajankohtainen Bertolt Brechtin Lob des Lernens, Hannu-Pekka Lappalaisen suomennoksena ja Eero Ojasen sävellyksenä uljaasti soiva Oppimisen ylistys. 
 
KOM-teatteri tämänkin kokoelman takana on. 50-vuotias teatteri juhlisti syntymäpäiviään Otavan ja Otavan kirjasäätiön kanssa järjestämällä Poliittinen runo NYT! -kirjoituskilpailun, jossa etsittiin uutta poliittista runoutta. Kilpailun parhaimmistoa on koottu tähän antologiaan, joka on saanut nimensä Niina Hakalahden runosta – nimi on itsessään kokonainen runo. 
 
Hakalahti myös voitti kilpailun runollaan ”Oliivi”. ”Minun piti jättää oliivipuut ja niiden pienet öljyiset hedelmät. / Täällä pohjoisessa syödään kodittomia oliiveja, / hajuttomia ja kylmiä, / ei edes napanuoraa / muistona puusta.” Tämän runon tapaan monissa muissakin runoissa käsitellään eri tavoin pakolaisuutta, mutta myös työttömyys, syrjäytyneisyys ja maailman kriisit näkyvät runoissa. 
 
Kuten tällaisissa antologioissa aina, tyylilajit vaihtelevat, eikä jokaisen runoilijan tyylistä voi pitää yhtä paljon. Näihin kansiin on kuitenkin koottu kilpailun parhaimmistoa, eikä joukossa ole mielestäni kuin yksi kummastuttavan huono runo. En ole ihan varma, olenko samaa mieltä voittajasta; ”Oliivi” on hyvä, mutta Hakalahdelta oli muitakin hyviä. Kakkoseksi valittu Mikko Rädyn ”Urheilusankari” oli sekin oivallinen. 
 
Kilpailussa ei kai sinänsä rajattu puoluekantaa tai asettumista poliitikan kentälle, vaikka KOM-teatteri järjestäjänä ohjaakin ajatuksia tiettyyn suuntaan. Poliittisesti kantaaottava runous näyttääkin tässä antologiassa lähinnä vihervasemmistolaiselta. En tiedä, millaista ylipäänsä olisi oikeistolainen runous tänä päivänä, jos ei sitten mennä johonkin ääri-isänmaalliseen hurmokseen. Ehkäpä tässä voisi heittää haastetta sieluttoman uusliberalismin suuntaan – alkakaapa runoilla! 
 
Ole se mekanismi jonka haluat hallitsevan 
ole itse teurastettu luomuankka kivijalkakaupan ikkunassa