Take a photo of a barcode or cover
jaaha 's review for:
Nopeasti piirretyt pilvet
by Paula Nivukoski
”Maa sulki huomaansa menetykset. Suru lävisti huokoisen pinnan, muuttui hennoksi kasvuksi, herkänvihreäksi oraaksi, jota tuskin saattoi erottaa tuoksuvalta pinnalta mutta joka sinnikkäästi ja kyselemättä kohosi täyteen voimaansa ja avasi uuden elämän peltojen yli. ”
Upea, tiivistunnelmainen esikoisromaani, joka täytyi lukea melkein kerralla loppuun. Nivukosken tarina vie lukijan 1900-luvun alun Isoonkyröön, ahtaaseen maalaisyhteisöön ja kylämiljööseen, jossa elämä on raskasta ja unelmat hauraita. Eniten tässä teoksessa viehättää kaunis kieli, joka saa kivettyneen surun ja kivunkin hengittämään, ja piirtää henkilöistä niin eläviä, että lukeminen tuntuu siltä kuin kulkisi heidän rinnallaan, surisi heidän surujaan ja tuntisi ruumiissaan heidän kipunsa ja kaihonsa. Erityisesti päähenkilö Liisan, joka lopulta kasvaa tarinassa surujaan sitkeämmäksi.
Tarina on myös (tämän ajan kirjallisuustrendiä noudattaen) kiehtovaa mikrohistoriaa ajasta, jolloin pohjanmaalla viljelysato oli elämän ja kuoleman kysymys ja monelle maailman rajat päättyivät kyläteihin, Amerikan siirtolaisuus houkutteli paremman elämän etsintään, huhut kulkivat kirjeitä nopeammin, ja tärkeintä oli pitää ”tila omas suvus”.
Kirja on myös kertomus vahvasta pohjalaisnaisesta, joka kantaa omiensa lisäksi muidenkin surut, taipuu menetystensä, kyläyhteisön ahtauden, odotusten ja säiden armoilla, muttei murru, jää sukunsa lakeuksille sittenkin, kun muut lähtevät.
Upea, tiivistunnelmainen esikoisromaani, joka täytyi lukea melkein kerralla loppuun. Nivukosken tarina vie lukijan 1900-luvun alun Isoonkyröön, ahtaaseen maalaisyhteisöön ja kylämiljööseen, jossa elämä on raskasta ja unelmat hauraita. Eniten tässä teoksessa viehättää kaunis kieli, joka saa kivettyneen surun ja kivunkin hengittämään, ja piirtää henkilöistä niin eläviä, että lukeminen tuntuu siltä kuin kulkisi heidän rinnallaan, surisi heidän surujaan ja tuntisi ruumiissaan heidän kipunsa ja kaihonsa. Erityisesti päähenkilö Liisan, joka lopulta kasvaa tarinassa surujaan sitkeämmäksi.
Tarina on myös (tämän ajan kirjallisuustrendiä noudattaen) kiehtovaa mikrohistoriaa ajasta, jolloin pohjanmaalla viljelysato oli elämän ja kuoleman kysymys ja monelle maailman rajat päättyivät kyläteihin, Amerikan siirtolaisuus houkutteli paremman elämän etsintään, huhut kulkivat kirjeitä nopeammin, ja tärkeintä oli pitää ”tila omas suvus”.
Kirja on myös kertomus vahvasta pohjalaisnaisesta, joka kantaa omiensa lisäksi muidenkin surut, taipuu menetystensä, kyläyhteisön ahtauden, odotusten ja säiden armoilla, muttei murru, jää sukunsa lakeuksille sittenkin, kun muut lähtevät.