Scan barcode
A review by katrinkirjat
Kirja tytölleni by Jani Toivola
emotional
inspiring
reflective
medium-paced
2.0
Kuuntelin Jani Toivolan Kirja tytölleni äänikirjana. Toivola itse luki kirjan, mikä teki kirjasta ehkä vielä hippasen henkilökohtaisemman ja lähelle tulevan.
Toivola käsittelee kirjassaan vanhemmuutta. Kirja lähtee liikkeelle siitä millaista on haluta tulla vanhemmaksi, ja miten lapsihaavetta voi lähteä toteuttamaan tilanteessa, jossa on yksin, ilman parisuhdetta, oleva homomies, joka haluaa olla lähivanhempi. Onko se mahdotonta? No, ei ole. Jani Toivolan lapsihaave toteutuu ja hänestä tulee Ailin vanhempi.
Toivola kuvailee kirjassa erilaisia vanhemmuuteen liittyvä arkisia hetkiä, tunteita, haasteita ja ihmetyksiä. Hän kertoo myös työstään eduskunnassa, ja miten se vaikuttaa vanhemmuuteen. Hän käsittelee myös uupumistaan ja sen vaikutusta vanhemmuuteen. Kirja ei pohdi vain vanhemman ja lapsen suhdetta, vaan myös millaista on olla itsensä samalla, kun on myös vanhempi.
Pidin kirjasta, sillä mielestäni on aina kiinnostavaa kuulla Toivolan elämästä ja ajatuksista. Hänen ja Ailin yhteiselosta nosevat tarinat saavat hyvälle tuulelle. On myös tärkeää, että tällaisia tarinoita kerrotaan vanhemmuudesta. Toivolan positio on erityinen, mutta ei täysin ainutlaatuinen. Näinkin voi olla vanhempi.
Kirja jäi kuitenkin kokonaisuutena ihan ok tasolle. Se oli kiva kuunnella, mutta kokonaisuus oli omaan makuuni hieman silppumainen ja ehkä lopulta jokin punainen lanka vähän karkasi käsistä. Joidenkin kappaleiden kohdalla jäin jotenkin kiinni siihen, että mikä motiivi sen kaiken kertomisella on. Onko se sittenkään niin oleellista? Ehkä, ehkä ei.
Tämän myötä olen lukenut kaikki Toivolan kirjat ja pitänyt jokaisesta, enemmän tai vähemmän, mutta pitänyt yhtä kaikki.
Toivola käsittelee kirjassaan vanhemmuutta. Kirja lähtee liikkeelle siitä millaista on haluta tulla vanhemmaksi, ja miten lapsihaavetta voi lähteä toteuttamaan tilanteessa, jossa on yksin, ilman parisuhdetta, oleva homomies, joka haluaa olla lähivanhempi. Onko se mahdotonta? No, ei ole. Jani Toivolan lapsihaave toteutuu ja hänestä tulee Ailin vanhempi.
Toivola kuvailee kirjassa erilaisia vanhemmuuteen liittyvä arkisia hetkiä, tunteita, haasteita ja ihmetyksiä. Hän kertoo myös työstään eduskunnassa, ja miten se vaikuttaa vanhemmuuteen. Hän käsittelee myös uupumistaan ja sen vaikutusta vanhemmuuteen. Kirja ei pohdi vain vanhemman ja lapsen suhdetta, vaan myös millaista on olla itsensä samalla, kun on myös vanhempi.
Pidin kirjasta, sillä mielestäni on aina kiinnostavaa kuulla Toivolan elämästä ja ajatuksista. Hänen ja Ailin yhteiselosta nosevat tarinat saavat hyvälle tuulelle. On myös tärkeää, että tällaisia tarinoita kerrotaan vanhemmuudesta. Toivolan positio on erityinen, mutta ei täysin ainutlaatuinen. Näinkin voi olla vanhempi.
Kirja jäi kuitenkin kokonaisuutena ihan ok tasolle. Se oli kiva kuunnella, mutta kokonaisuus oli omaan makuuni hieman silppumainen ja ehkä lopulta jokin punainen lanka vähän karkasi käsistä. Joidenkin kappaleiden kohdalla jäin jotenkin kiinni siihen, että mikä motiivi sen kaiken kertomisella on. Onko se sittenkään niin oleellista? Ehkä, ehkä ei.
Tämän myötä olen lukenut kaikki Toivolan kirjat ja pitänyt jokaisesta, enemmän tai vähemmän, mutta pitänyt yhtä kaikki.