Review by witcheep - Uljas uusi maailma

witcheep 's review for:

Uljas uusi maailma by Aldous Huxley

3.0

adventurous challenging emotional reflective medium-paced

Plot or Character Driven: Character

Strong character development: Complicated

Loveable characters: No

Diverse cast of characters: Yes

Flaws of characters a main focus: Yes

Uljas uusi maailma esittää, millaisena utopia näyttäytyy, jos tärkeimmiksi arvoiksi asetetaan tehotuotanto, ylikuluttaminen ja nykyhetken hedonia. Lukukokemuksena teos on epämiellyttävä, etenkin kun tarkastellaan kriittisemmin maailmankuvaa utopian takana nykylukijan silmin.

Onnellisena, ahkerasti uurastavana, tavaroita kuluttavana kansalaisena hän on täydellinen.

Utopian keskeisiin arvoihin päästään Uljaassa uudessa maailmassa hyväksikäyttämällä heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä ja ylläpitämällä tiukkaa kastihärjestelmää vaikuttamalla sekä ihmisten perimään että kasvatuksen (tai olouttamiseen, kuten sitä tässä yhteiskunnassa kutsutaan). Mukaan otetaan myös rutkasti rasismia, joka julkaisuajankohdan kontekstissaan noin sata vuotta sitten ei liene juurikaan hetkauttanut lukijoita, mutta nykylukijan silmiin rasistiset kuvaukset ja kannanotot ovat järkyttäviä.

Teoksen maailmassa jokainen on ehdollistettu uskomaan utopiaan kyseenalaistamattoman toimivana yhteiskuntajärjestelmänä, jossa jokainen on tyytyväinen omaan paikkaansa ja aina onnellinen. Jos mikään uhkaa onnellista mielentilaa, jokainen turvautuu hetkessä soma-huumeeseen, joka pyyhkii negatiiviset tunteet ja ajatukset hedonistisen tyhjäpäisyyden tieltä.

Heidät on oloutettu sellaisiksi, ja he tuskin voivat käyttäytyä muulla tavoin kuin heidän on käyttäydyttävä. Ja jos jokin menisi hullusti, on toki somaa.

Vähänkään tarkemmin tarkasteltuna tällainen utopistinen maailmanjärjestys osoittautuu siis utopian irvikuvaksi: kenen kannalta maailmanjärjestys on hyvä, jos todellista valinnanvaraa ei anneta?

Teos nostaakin myös itse esiin kritiikin utopiaa kohtaan, näkyvimmin etenkin loppupuolella Johnin/Villin ja utopiassa korkeassa asemassa olevan johtaja Mondin keskusteluissa. Utopiassa nykytilanne on staattinen, eikä siihen haluta mitään muutoksia; niinpä ihmiset eivät voi olla yksilöitä tai ajatella liikaa.

Sitä paitsi meidän on ajateltava yhteiskunnallista tasapainoamme. Emme halua muutoksia. Jokainen muutos uhkaa tasapainoa.

Taide, tiede ja uskonto on kaikki pyyhitty pois tai vähintäänkin valjastettu todella tiukan sensuurin ikeen alle. Näistä on luovuttu, koska ne saavat ihmisen ajattelemaan, pohtimaan nykyhetken lisäksi myös mennyttä ja tulevaa sekä laajempia kokonaisuuksia ja itseään yksilönä. Ja sitä ei tässä uljaassa uudessa maailmassa haluta. Teoksen sanoma tuntuu olevan, että ajattelunvapaudesta ei kannattaisi luopua hetken mielihyvän takia, vaikka tuota hetkeä voisikin pitkittää loputtomiin. Jos luovumme täysin kosketuksesta meinneisyyteen, tulevaisuuteen ja itseemme yksilöinä, jäljelle jää vain merkityksetön staattisen yhteiskuntakoneiston osanen.

Teos on ansainnut paikkansa tieteiskirjallisuuden klassikkona. Sen yhteiskunnalliset pohdinnat ja ihmisyyden tarkastelu onnellisuuden ja tehotuotannon kautta ovat herätteleviä. Lisäksi teoksessa on tyylillisesti kokeilevampia kerrontaratkaisuja, kuten kolmen eri juonilinjan limittäinen eteneminen samassa luvussa, jotka lisäävät teoksen kaunokirjallista kiinnostavuutta.

Content Warnings