A review by msaari
Tuu by Hanna Syrjämäki

challenging reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? N/A
• Strong character development? N/A
• Loveable characters? N/A
• Diverse cast of characters? N/A
• Flaws of characters a main focus? N/A

4.5

Humahdus on pienenpieni kustantamo, mutta onneksi Hanna Syrjämäen Tuu esiintyi ilmestyessään Instagramissa sen verran, että näin sen ja kiinnostuin. Nopeammin saatavilla oli aikaisempi Kaikko, joka hurmasi minut tyystin. Sitten kävikin niin, että luulin varanneeni Tuun, mutta en näköjään. Onneksi asia palautui nyt mieleen ja sain kirjan luettavakseni. 

 

Aloitetaan vaikka siitä, että tämäkin on kyllä hyvä. Syrjämäen tapa kirjoittaa istuu minun makuuni. Kokoelman aluksi todetaan “Koskaan ei tule tylsää, / kun on niin paljon kaikkea”. Aika pieni tämä kokoelma on, mutta monenlaista se on silti syönyt. Paljon on menemistä, liikkumista, astelua, havainnointia. “Menet paikkoihin saadaksesi tietää, / pääsetkö niistä pois.” Mutta annetaan Syrjämäen itse luonnehtia: 

 

Kävelyfantasia,
nuhjaantunut villapaita,
se keltakantinen kirja, muistiinpanoineen,
tallennettuine maisemineen. 

 

Siinä missä Kaikko tarjoili myös kuvitusta, Tuu on liki pelkkää tekstiä. Sivuilta löytyy jonkin verran tekstistä rakennettuja visuaalisia elementtejä, mutta en varsinaisesti lähtisi tätä visuaaliseksi runoudeksi kuvailemaan. Kokoelman paras anti on ehdottomasti sanoissa. En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä Syrjämäen runoudessa minua puhuttelee; siinä on vain oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä. 

 

Kehkeytyminen,
mutta vähenemisenä. 

 

Tälle pienelle runokokoelmalle kannattaa ehdottomasti antaa tilaisuus.