Scan barcode
katrinkirjat's reviews
1002 reviews
Nämä pienet asiat by Claire Keegan
dark
informative
reflective
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
4.0
Sivumäärältään pieni, mutta sisällöltään suuri kirja. Käsitteli aihetta, josta en tiennyt yhtään mitään.
Ei ois susta uskonu by Emilia Laatikainen
dark
emotional
hopeful
reflective
fast-paced
5.0
Vaikuttava sarjakuva nuoren ihmisen alkoholismista. Tekijän omasta elämästä kertova teos tuntuu rehelliseltä, aidolta, raastavalta, raadolliselta, mutta ei ilman toivoa ja toivon pilkahdusta. Tämä on yhden ihmisen selviytymistarina.
Pidän todella paljon myös Laatikaisen kuvituksesta ja tavasta kertoa kuvilla.
Upea! Suosittelen.
Pidän todella paljon myös Laatikaisen kuvituksesta ja tavasta kertoa kuvilla.
Upea! Suosittelen.
Content Warnings
Graphic: Alcoholism
The Princess and the Grilled Cheese Sandwich by Deya Muniz
emotional
funny
lighthearted
fast-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Loveable characters? Yes
3.5
Söpö, hauska ja harmiton (eli ei sisällä homofobiaa tai väkivaltaa) nuorille suunnattu queer-sarjakuva.
Pirkko Saisio : Sopimaton by Heini Junkkaala
informative
inspiring
reflective
fast-paced
4.0
Olen ollut nyt reilun viikon ja hieman alle 1000 sivun ajan Pirkko Saisio kuplassa. Sain Heini Junkkaalan teoksen Pirkko Saisio -sopimaton joululahjaksi kumppaniltani ja nyt olen saanut sen päätökseen. Huh!
Junkkaalan kirjoittama elämäkerta on paljon. Se on pitkä, runsas, rönsyilevä, reflektoiva, kommentoiva, haastava, huvittava ja kirjallisesti hieno teos. Junkkaala on valinnut kirjoittaa kirjan sinulle, Pirkko Saisiolle. Faktoja tiskiin lyövän teoksen sijaan käsillä on tarina, kuin kaunokirjallinen teos, jota lukee kuin odottaen, että mysteeri selviää. Junkkaala tekeekin heti alussa selväksi, että kaikki kirjassa kerrottu ei välttämättä pidä sellaisenaan paikkaansa. Saisio on tarinankertoja, joka saattaa muistaa asiat niin, että niistä syntyy hyvä tarina, ei välttämättä kaikkia faktoja paikallaan pitäen.
Useampi on sanonut kirjan luettuaan, että olisi halunnut jatkaa sen parissa vielä. Joo, joo, niin minäkin. Saisio on kiehtova ja kiinnostava henkilö, voimakas ja palava, elämänjanoinen, utelias ja antava. Saisio on paljon ja kirja hänestä on äärettömän kiehtova.
Pidin siitä, miten kirja runsaili ja rönsyili, lisäsi kerroksia, käänteitä, esimerkkejä ja anekdootteja sivu sivun jälkeen vähän lisää. Kirja on upea, koska se on niin muhkea.
Silti lukiessani ajattelin, että kirjaa olisi voinut karsia, rajata ja tiivistää vähän. Kirja kärsi hieman toistosta, turhaan alleviivaavista esimerkeistä ja anekdooteista, jotka ovat varmasti Saision tuntevasta kirjailijasta tärkeämpiä, kuin mitä ne etäämmällä olevalle lukijalle näyttäytyvät. Pienellä karsimisella kirjasta olisi saanut luettavamman ilman, että sen runsaus ja mahtipontisuus kärsisi. Nyt kirjan keskivaiheilla tuntui olevan hieman löysää, ja loppu oli hieman hajanainen, joskin siis todella kiinnostava! Mutta - pidän myös siitä ajatuksesta, että tähän teokseen on tallennettu tämä kaikki. Koko kiehtova tarina. Tarina, joka jatkuisi yhä ja josta voisi kirjoittaa varmasti toisen samanlaisen järkäleen.
Ennen kirjan lukemista tiesin Saisiosta vähän. Nyt tiedän aika paljon. Kirjan innoittamana ostin jo yhden Saision kirjan itelleni. Seuraavaksi tarkoitus onkin tutustua Saision omaan tuotantoon.
Kiitos hienosta kirjasta.
Junkkaalan kirjoittama elämäkerta on paljon. Se on pitkä, runsas, rönsyilevä, reflektoiva, kommentoiva, haastava, huvittava ja kirjallisesti hieno teos. Junkkaala on valinnut kirjoittaa kirjan sinulle, Pirkko Saisiolle. Faktoja tiskiin lyövän teoksen sijaan käsillä on tarina, kuin kaunokirjallinen teos, jota lukee kuin odottaen, että mysteeri selviää. Junkkaala tekeekin heti alussa selväksi, että kaikki kirjassa kerrottu ei välttämättä pidä sellaisenaan paikkaansa. Saisio on tarinankertoja, joka saattaa muistaa asiat niin, että niistä syntyy hyvä tarina, ei välttämättä kaikkia faktoja paikallaan pitäen.
Useampi on sanonut kirjan luettuaan, että olisi halunnut jatkaa sen parissa vielä. Joo, joo, niin minäkin. Saisio on kiehtova ja kiinnostava henkilö, voimakas ja palava, elämänjanoinen, utelias ja antava. Saisio on paljon ja kirja hänestä on äärettömän kiehtova.
Pidin siitä, miten kirja runsaili ja rönsyili, lisäsi kerroksia, käänteitä, esimerkkejä ja anekdootteja sivu sivun jälkeen vähän lisää. Kirja on upea, koska se on niin muhkea.
Silti lukiessani ajattelin, että kirjaa olisi voinut karsia, rajata ja tiivistää vähän. Kirja kärsi hieman toistosta, turhaan alleviivaavista esimerkeistä ja anekdooteista, jotka ovat varmasti Saision tuntevasta kirjailijasta tärkeämpiä, kuin mitä ne etäämmällä olevalle lukijalle näyttäytyvät. Pienellä karsimisella kirjasta olisi saanut luettavamman ilman, että sen runsaus ja mahtipontisuus kärsisi. Nyt kirjan keskivaiheilla tuntui olevan hieman löysää, ja loppu oli hieman hajanainen, joskin siis todella kiinnostava! Mutta - pidän myös siitä ajatuksesta, että tähän teokseen on tallennettu tämä kaikki. Koko kiehtova tarina. Tarina, joka jatkuisi yhä ja josta voisi kirjoittaa varmasti toisen samanlaisen järkäleen.
Ennen kirjan lukemista tiesin Saisiosta vähän. Nyt tiedän aika paljon. Kirjan innoittamana ostin jo yhden Saision kirjan itelleni. Seuraavaksi tarkoitus onkin tutustua Saision omaan tuotantoon.
Kiitos hienosta kirjasta.
Clementine, Book Two by Tillie Walden
adventurous
dark
emotional
hopeful
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
4.5
Tule kanssani kulman taa by Anneli Furmark
emotional
hopeful
lighthearted
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
4.5
Tule kanssani kulman taa on hyvin viehättävä ja koskettava sarjakuva. Elise on onnellisesti naimisissa Henrikin kanssa. Hän rakastaa Henrikiä, on rakastanut jo yli 20 vuotta, melkein 30. Mutta kun hän tapaa Dagmarin, hän tietää, ettei voi elää ilman tätä. Heidän välillään on jotain, mitä Elise ei ole koskaan ennen kokenut. Elise rakastaa Henrikiä eikä halua olla ilman häntä. Dagmarilla on vaimo ja lapset, joita hän ei halua hylätä. Silti he eivät pysty olemaan erossa toisistaan. Mitä vaihtoehtoja heillä on, onko niitä?
Tarina on ilahduttava, koskettava, kaunis ja herkkä. Pidin siitä, miten tarinan keskiössä on jo hieman kypsemmät henkilöt, pitkine avioliittoineen ja lapsineen, ja uusi, utelias rakkaus. Ja siitä, miten hienosti naisten välinen rakkaus ja läheisyys on kuvattu. Tarina ei sorru mustavalkoisuuksiin, ei tee helppoja ratkaisuja eikä oikaise mutkia. Sarjakuva on hyvällä tavalla yhtä sotkuinen, kuin elämä vaan voi olla. Kuvitus on upea ja taidokas.
Hieno teos, josta löytyy siis bi-representaatiota.
Suosittelen lämmöllä.
Tarina on ilahduttava, koskettava, kaunis ja herkkä. Pidin siitä, miten tarinan keskiössä on jo hieman kypsemmät henkilöt, pitkine avioliittoineen ja lapsineen, ja uusi, utelias rakkaus. Ja siitä, miten hienosti naisten välinen rakkaus ja läheisyys on kuvattu. Tarina ei sorru mustavalkoisuuksiin, ei tee helppoja ratkaisuja eikä oikaise mutkia. Sarjakuva on hyvällä tavalla yhtä sotkuinen, kuin elämä vaan voi olla. Kuvitus on upea ja taidokas.
Hieno teos, josta löytyy siis bi-representaatiota.
Suosittelen lämmöllä.
Bolla by Pajtim Statovci
dark
emotional
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Loveable characters? No
4.5
Bolla oli juuri niin hyvä ja taidokas, kuin odotinkin. Olen lukenut kirjailijalta aiemmin Tiranan sydän, josta pidin kovasti ja jonka perusteella osasin odottaa hienoa teosta.
Bolla on tarina sodasta, kaiken menettämisestä, väkivallasta, eriarvoisuudesta ja rakkaudesta. Arsim on nuori ja vasta naimisiin mennyt, kun hän tapaa Milošin, lääkäriksi opiskelevan miehen, serbin. Arsim on albaani. Sodassa he olisivat vihollisia, mutta sodan kynnyksellä miesten välille kehkeytyy kiihkeä suhde. Suhde, joka täytyy monestakin syystä pitää vain salaisuutena.
Tarina on raju ja synkkä, valonpilkahduksia ei hirveästi ole. Tarinassa on kauniita hetkiä ja herkkyyttä, mutta pääasiassa se on hyvin raadollinen. Kaikenlainen elämä voi jatkua, joskus kaiken hirveänkin jälkeen, mutta millaisena?
Kirjassa on murskattuja unelmia ja ihmismieliä, oman elämänsä vankilassa olevia ja vankilaan teljettyjä. Epätasa-arvon ja elämän erilaisuuden alleviivaaminen erilaisten vankiloiden kautta oli kiinnostavaa, terävää ja oivaltavaa.
Pidin kirjasta paljon. Se on vaikuttava ja vakuuttava, ja jälleen osoitus kirjailijan taidoista. Ehdottomasti haluan lukea myös Kissani Jugoslavian. Pienenä muttana kuitenkin se, että ehkä tarina oli jopa yllätyksettömän hieno. Se tuntui niin harkitun vakaalta, että melkein olisin kaivannut jonkun särön kokonaisuutta häiritsemään.
Mutta pidin ja suosittelen niin tätä, kuin Tiranan sydäntäkin.
Bolla on tarina sodasta, kaiken menettämisestä, väkivallasta, eriarvoisuudesta ja rakkaudesta. Arsim on nuori ja vasta naimisiin mennyt, kun hän tapaa Milošin, lääkäriksi opiskelevan miehen, serbin. Arsim on albaani. Sodassa he olisivat vihollisia, mutta sodan kynnyksellä miesten välille kehkeytyy kiihkeä suhde. Suhde, joka täytyy monestakin syystä pitää vain salaisuutena.
Tarina on raju ja synkkä, valonpilkahduksia ei hirveästi ole. Tarinassa on kauniita hetkiä ja herkkyyttä, mutta pääasiassa se on hyvin raadollinen. Kaikenlainen elämä voi jatkua, joskus kaiken hirveänkin jälkeen, mutta millaisena?
Kirjassa on murskattuja unelmia ja ihmismieliä, oman elämänsä vankilassa olevia ja vankilaan teljettyjä. Epätasa-arvon ja elämän erilaisuuden alleviivaaminen erilaisten vankiloiden kautta oli kiinnostavaa, terävää ja oivaltavaa.
Pidin kirjasta paljon. Se on vaikuttava ja vakuuttava, ja jälleen osoitus kirjailijan taidoista. Ehdottomasti haluan lukea myös Kissani Jugoslavian. Pienenä muttana kuitenkin se, että ehkä tarina oli jopa yllätyksettömän hieno. Se tuntui niin harkitun vakaalta, että melkein olisin kaivannut jonkun särön kokonaisuutta häiritsemään.
Mutta pidin ja suosittelen niin tätä, kuin Tiranan sydäntäkin.
Jazz by Toni Morrison
challenging
dark
emotional
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
4.5
Toni Morrisonin Jazz on upea!
On 50 vuotias mies, joka rakastuu 18 vuotiaaseen tyttöön. Ja sitten mies ampuu tytön. Miehen vaimo haluaa puukottaa tyttöä, jo kuollutta, tämän hautajaisissa. Tästä lähdetään liikkeelle ja rakennetaan tarina, joka ulottaa yli useamman sukupolven.
Tarina on kiihkeä, mukaansa tempaava, pyörryttävä ja raju. Tarina kurkottaa ylös ja alas, vetää mukaansa usean ihmisen ja elämän, ja kuroo ne sitten yhteen. Kokonaisuus on kiinnostava ja hengästyttävä. Kirjassa on kiehtova mysteeri, eikä kaikkea koskaan kirjoiteta auki.
Pidin tarinan rytmistä ja rakenteesta. Sitä on verrattu musiikkiin, kirja on nimensä mukaisesti kuin Jazzia. Minulle Jazz on vieras, mutta tarinan rakenteen ja rytmin tunsin. On myös ne osuudet, jotka vaativat enemmän tulkitsemista kuin toiset.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun mustien elämää. Morrison kuvaa ihmisten elämää vasten historiaa, jossa mustia orjuutetaan, sorretaan ja tapetaan väkivaltaisesti. Hän kuvaa rasismia, epätasa-arvoa ja vallankäytön muotoja. Näistä kahta viimeistä myös miesten ja naisten välillä. Kirjassa kaikki miehet ovat alleviivatun hirveitä. Myös samat teemat ja tapahtumat tuntuvat toistuvan. Vain naiset kantavat taakan. Miehet saavat kaiken anteeksi.
Vain vähän ennen tähän tarttumista sain luettua loppuun Davisin Naiset, rotu ja luokka, joka kuvaa mustien ihmisten historiaa (Amerikassa) ja sitä vasten tämän kirjan tapahtumia pystyi valitettavasti yhdistämään oikeasti tapahtuneisiin hirveyksiin. En välttämättä olisi saanut kirjasta näin paljon irti, jos taustalla ei olisi ollut Davisin teosta.
On 50 vuotias mies, joka rakastuu 18 vuotiaaseen tyttöön. Ja sitten mies ampuu tytön. Miehen vaimo haluaa puukottaa tyttöä, jo kuollutta, tämän hautajaisissa. Tästä lähdetään liikkeelle ja rakennetaan tarina, joka ulottaa yli useamman sukupolven.
Tarina on kiihkeä, mukaansa tempaava, pyörryttävä ja raju. Tarina kurkottaa ylös ja alas, vetää mukaansa usean ihmisen ja elämän, ja kuroo ne sitten yhteen. Kokonaisuus on kiinnostava ja hengästyttävä. Kirjassa on kiehtova mysteeri, eikä kaikkea koskaan kirjoiteta auki.
Pidin tarinan rytmistä ja rakenteesta. Sitä on verrattu musiikkiin, kirja on nimensä mukaisesti kuin Jazzia. Minulle Jazz on vieras, mutta tarinan rakenteen ja rytmin tunsin. On myös ne osuudet, jotka vaativat enemmän tulkitsemista kuin toiset.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun mustien elämää. Morrison kuvaa ihmisten elämää vasten historiaa, jossa mustia orjuutetaan, sorretaan ja tapetaan väkivaltaisesti. Hän kuvaa rasismia, epätasa-arvoa ja vallankäytön muotoja. Näistä kahta viimeistä myös miesten ja naisten välillä. Kirjassa kaikki miehet ovat alleviivatun hirveitä. Myös samat teemat ja tapahtumat tuntuvat toistuvan. Vain naiset kantavat taakan. Miehet saavat kaiken anteeksi.
Vain vähän ennen tähän tarttumista sain luettua loppuun Davisin Naiset, rotu ja luokka, joka kuvaa mustien ihmisten historiaa (Amerikassa) ja sitä vasten tämän kirjan tapahtumia pystyi valitettavasti yhdistämään oikeasti tapahtuneisiin hirveyksiin. En välttämättä olisi saanut kirjasta näin paljon irti, jos taustalla ei olisi ollut Davisin teosta.
Aallot by Virginia Woolf, Kai Kaila
challenging
emotional
inspiring
mysterious
reflective
slow-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
4.0
Virginia Woolfin Aallot on lumoava teos, johon ihastuin.
Pienen kirjan suuri tarina kattoi kokonaisen ihmiselämän. On ystävykset ja lapsuus, suru, kun joku toinen saa olla oman ihastuksen lähellä. On lähtö kouluun ja itsenäistyminen, aika kasvaa aikuisemmaksi. Toisistaan erkanevat tiet ja elämänpolut, erilaiset tarinat ja jälleennäkemiset. Ihailtu nuori, joka menehtyy ja miten se koskettaa. Olisiko asiat voineet mennä toisin?
Tajunnanvirtamainen kerronta yllätti sykähdyksillään ja kiihkeällä rytmillään. Teksti tarrasi kiinni ja syklimäisesti kuljetti mukanaan. Kun käänsin sivun, täytyi lukea vielä se ja sitten seuraava, ja vielä yksi.
Aallot on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut Woolfilta (kokonaan) ja jännitin etukäteen, että ymmärränkö mitään Woolfin tajunnanvirtamaisesta ja symbolisesta kielestä. No, teksti oli toki haastavaa ja sen lukeminen otti aikansa. Vertauskuvallinen, symbolinen ja toistoa hyödyntävä kerronta ei ole helpointa lukea ja tulkita, mutta en oikeastaan pitänyt kirjaa vaikeana. Se vaatii vain keskittymistä, ja tekstin äärelle pysähtymistä. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea! Ja oikeastaan pidin myös siitä. Arvoituksista, joita vielä jäi kansien väliin.
Kirja pitäisikin ehdottomasti lukea toisen kerran ja ehkä sen jälkeen vielä uudelleen. Tutkia ja kuoria auki sitä pikku hiljaa, kerros kerrokselta, tehden aina uusia oivalluksia ja syventäen tarinaa.
Tai. Näin minä kirjan koin. Ja jollekin toiselle teos on varmasti ihan erilainen kokemus.
Valitettavasti kirjassa on ajalleen tyypillisesti kuvastoa, joka on rasistista ja myös suomennoksessa käytetään n-sanaa. Se tietenkin söi osansa kirjan viehättävyydestä.
Pienen kirjan suuri tarina kattoi kokonaisen ihmiselämän. On ystävykset ja lapsuus, suru, kun joku toinen saa olla oman ihastuksen lähellä. On lähtö kouluun ja itsenäistyminen, aika kasvaa aikuisemmaksi. Toisistaan erkanevat tiet ja elämänpolut, erilaiset tarinat ja jälleennäkemiset. Ihailtu nuori, joka menehtyy ja miten se koskettaa. Olisiko asiat voineet mennä toisin?
Tajunnanvirtamainen kerronta yllätti sykähdyksillään ja kiihkeällä rytmillään. Teksti tarrasi kiinni ja syklimäisesti kuljetti mukanaan. Kun käänsin sivun, täytyi lukea vielä se ja sitten seuraava, ja vielä yksi.
Aallot on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut Woolfilta (kokonaan) ja jännitin etukäteen, että ymmärränkö mitään Woolfin tajunnanvirtamaisesta ja symbolisesta kielestä. No, teksti oli toki haastavaa ja sen lukeminen otti aikansa. Vertauskuvallinen, symbolinen ja toistoa hyödyntävä kerronta ei ole helpointa lukea ja tulkita, mutta en oikeastaan pitänyt kirjaa vaikeana. Se vaatii vain keskittymistä, ja tekstin äärelle pysähtymistä. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea! Ja oikeastaan pidin myös siitä. Arvoituksista, joita vielä jäi kansien väliin.
Kirja pitäisikin ehdottomasti lukea toisen kerran ja ehkä sen jälkeen vielä uudelleen. Tutkia ja kuoria auki sitä pikku hiljaa, kerros kerrokselta, tehden aina uusia oivalluksia ja syventäen tarinaa.
Tai. Näin minä kirjan koin. Ja jollekin toiselle teos on varmasti ihan erilainen kokemus.
Valitettavasti kirjassa on ajalleen tyypillisesti kuvastoa, joka on rasistista ja myös suomennoksessa käytetään n-sanaa. Se tietenkin söi osansa kirjan viehättävyydestä.