Take a photo of a barcode or cover
3.96 AVERAGE
3.96 AVERAGE
challenging
dark
emotional
reflective
sad
tense
medium-paced
”It’s hard to take you seriously as a human being.”
Näin ”viehkeästi” toteaa Gert vaimolleen Liselle. Vai toteaako sittenkään?
Lisen ja Gertin avioliitto on ajautunut kriisiin pitkälti sen vuoksi, että Gertillä on ollut suhde toisen naisen kanssa. Lisäksi käy ilmi, että Gertillä on suhde myös perheen kotiapulaisen kanssa, jolla taas on suhde myös Gertin ja LIsen pojan kanssa.
Myöhemmin Lise vakuuttuu, että Gertillä on suhde myös heidän tyttärensä kanssa. Lise on lastenkirjailija, jonka mielenterveys horjuu pahasti. Hän näkee hallusinaatioita ja kuulee ääniä. Ditlevsen kuvaa ikään kuin Lisen järkkyneen mielen sisältä päin hänen kokemuksiaan ja havaintojaan. Lukijana ei ihan kaikesta voi aina olla varma, mitä tapahtuu oikeasti ja mikä on kuvitelmaa.
Ditlevsen punoo lukijan osaksi Liseä vainoavaa verkkoa ja kysyy samalla, mikä maailmassa ylipäätään on todellista ja mikä taas ei. Missä kulkevat edellä mainittujen rajat?
Ditlevsen (1917-1976) kärsi mielenterveysongelmista itsekin ja teki myöhemmin itsemurhan. Monet hänen teoksistaan ovat omaelämäkerrallisia.
Viime vuosina Ditlevsen on tehnyt uuden tulemisen ja erityisesti hänen Kööpenhamina-sarjansa on saanut paljon huomiota. Itse törmäsin tähän sarjaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kööpenhaminalaisessa kirjakaupassa, mutta en silloin vielä tiennyt sen olevan ilmiö. Sarjan ensimmäinen osa Lapsuus on juuri ilmestynyt myös suomeksi (Kustantamo S&S)
Lisen ja Gertin avioliitto on ajautunut kriisiin pitkälti sen vuoksi, että Gertillä on ollut suhde toisen naisen kanssa. Lisäksi käy ilmi, että Gertillä on suhde myös perheen kotiapulaisen kanssa, jolla taas on suhde myös Gertin ja LIsen pojan kanssa.
Myöhemmin Lise vakuuttuu, että Gertillä on suhde myös heidän tyttärensä kanssa. Lise on lastenkirjailija, jonka mielenterveys horjuu pahasti. Hän näkee hallusinaatioita ja kuulee ääniä. Ditlevsen kuvaa ikään kuin Lisen järkkyneen mielen sisältä päin hänen kokemuksiaan ja havaintojaan. Lukijana ei ihan kaikesta voi aina olla varma, mitä tapahtuu oikeasti ja mikä on kuvitelmaa.
Ditlevsen punoo lukijan osaksi Liseä vainoavaa verkkoa ja kysyy samalla, mikä maailmassa ylipäätään on todellista ja mikä taas ei. Missä kulkevat edellä mainittujen rajat?
Ditlevsen (1917-1976) kärsi mielenterveysongelmista itsekin ja teki myöhemmin itsemurhan. Monet hänen teoksistaan ovat omaelämäkerrallisia.
Viime vuosina Ditlevsen on tehnyt uuden tulemisen ja erityisesti hänen Kööpenhamina-sarjansa on saanut paljon huomiota. Itse törmäsin tähän sarjaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kööpenhaminalaisessa kirjakaupassa, mutta en silloin vielä tiennyt sen olevan ilmiö. Sarjan ensimmäinen osa Lapsuus on juuri ilmestynyt myös suomeksi (Kustantamo S&S)
dark
reflective
sad
tense
fast-paced
I really loved Ditlevsen's trilogy of memoirs (especially the first and third), and this novel was written in the same period - 1968.
Amazing how blunt, and detailed, she is about her devolving into a nervous breakdown, and her time in an insane asylum. My only question is, she only spent 3 weeks in the asylum?
This is another of Tiina Nunnally's oustanding translations of Scandanavian literature. She translated this back in 1991 for the Fjord Press (owned by her and her husband), but only now is it seeing a broader release. The huge number of metaphors used, and the intense language of a broken mind can not have made this an easy work to translate.
Of interest is Ditlevsen's disdain for the politics and lifestyles of the youth in 1968. The mentioning of LSD a handful of times in the text seems odd. All the author wants is some time alone, and quiet, in order to write. Semi-autobiographical, although here she makes the character into a best selling children's book author.
Reading this made me want to go back and read some other "women on the verge" novels from the same time - Plath and Didion in particular.
Not her best. Short, but intense. That Ditlevsen could come out of her own nervous breakdown and remember the detail of it so well that she could write a novel out of it is kind of amazing. and scary, all at the same time.
The title is really spot on appropriate, as the narrator sees people's faces changing, being similar, exchanged, not fitting - all kinds of oddities.
Amazing how blunt, and detailed, she is about her devolving into a nervous breakdown, and her time in an insane asylum. My only question is, she only spent 3 weeks in the asylum?
This is another of Tiina Nunnally's oustanding translations of Scandanavian literature. She translated this back in 1991 for the Fjord Press (owned by her and her husband), but only now is it seeing a broader release. The huge number of metaphors used, and the intense language of a broken mind can not have made this an easy work to translate.
Of interest is Ditlevsen's disdain for the politics and lifestyles of the youth in 1968. The mentioning of LSD a handful of times in the text seems odd. All the author wants is some time alone, and quiet, in order to write. Semi-autobiographical, although here she makes the character into a best selling children's book author.
Reading this made me want to go back and read some other "women on the verge" novels from the same time - Plath and Didion in particular.
Not her best. Short, but intense. That Ditlevsen could come out of her own nervous breakdown and remember the detail of it so well that she could write a novel out of it is kind of amazing. and scary, all at the same time.
The title is really spot on appropriate, as the narrator sees people's faces changing, being similar, exchanged, not fitting - all kinds of oddities.
dark
reflective
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
Complicated
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
This novella is a striking and absorbing work of genius. The prose is concise and sharp and each metaphor and simile cuts you in an unexpected way.
The story is of Lise Mundus, a successful children's author. Her husband is unfaithful and the fame that has come with her success is exhausting. "The Faces" chronicles Lise's descent into madness--and poses the marvelous notion that there is more freedom to be found in her insanity than there is in being bound to her societal role, familial role, and gender role.
It is an exceptionally biting work of auto-fiction. The thematic elements are worth turning over: what faces are we wearing? Who is underneath these faces, really, and what would our faces look like if we were free to truly express ourselves?
This was a harrowing and uncomfortable read, which makes it all the more worthwhile. This was my first Tove Ditlevsen experience, and I am eager for more.
The story is of Lise Mundus, a successful children's author. Her husband is unfaithful and the fame that has come with her success is exhausting. "The Faces" chronicles Lise's descent into madness--and poses the marvelous notion that there is more freedom to be found in her insanity than there is in being bound to her societal role, familial role, and gender role.
It is an exceptionally biting work of auto-fiction. The thematic elements are worth turning over: what faces are we wearing? Who is underneath these faces, really, and what would our faces look like if we were free to truly express ourselves?
This was a harrowing and uncomfortable read, which makes it all the more worthwhile. This was my first Tove Ditlevsen experience, and I am eager for more.
'Het leven bestond uit een aantal piepkleine, onopvallende gebeurtenissen en je werd omvergelopen als je er ook maar eentje over het hoofd zag.'
Dit was zo'n beklemmend en toch ook heel mooi verhaal. Bijzonder knap zoals Ditlevsen de stijgende waanzin van de hoofdpersoon weet weer te geven. Zelfs als lezer denk je soms "wacht even - zegt Gert of Gitte dit nu echt, of denkt Lise dat alleen maar?"
Hoewel Ditlevsen's stijl volkomen anders is, deed dit boek me ook denken aan Simon Vestdijk's De Redding van Fré Bolderhey, waarin je je langzamerhand ook begint af te vragen wat er wel en niet is gebeurd. Heel benauwend.
De taal is bijzonder beeldend, wat dit verhaal waarin angst en hallucinaties zo'n grote rol spelen nog een extra lading geeft. Daarnaast zijn de vergelijkingen die ze maakt érg sterk en volstrekt origineel:
"De vrouw pakte bedaard haar breiwerkje op en liep de kamer uit als uit een schilderij waarop ze de centrale figuur was geweest" (102).
"Ze liet het los en keek vanaf de bodem van haar kindertijd naar haar moeder, die opeens vanuit haar herinnering opsteeg door duizenden zinloze volwassendagen" (119).
Echt een hartstikke mooi boek. Ik hoop dat er, naast dit boek en haar beroemde trilogie, nog meer werk van haar naar het Nederlands vertaald wordt.
Hoewel Ditlevsen's stijl volkomen anders is, deed dit boek me ook denken aan Simon Vestdijk's De Redding van Fré Bolderhey, waarin je je langzamerhand ook begint af te vragen wat er wel en niet is gebeurd. Heel benauwend.
De taal is bijzonder beeldend, wat dit verhaal waarin angst en hallucinaties zo'n grote rol spelen nog een extra lading geeft. Daarnaast zijn de vergelijkingen die ze maakt érg sterk en volstrekt origineel:
"De vrouw pakte bedaard haar breiwerkje op en liep de kamer uit als uit een schilderij waarop ze de centrale figuur was geweest" (102).
"Ze liet het los en keek vanaf de bodem van haar kindertijd naar haar moeder, die opeens vanuit haar herinnering opsteeg door duizenden zinloze volwassendagen" (119).
Echt een hartstikke mooi boek. Ik hoop dat er, naast dit boek en haar beroemde trilogie, nog meer werk van haar naar het Nederlands vertaald wordt.
