Scan barcode
hazelbynature's review against another edition
emotional
hopeful
mysterious
reflective
sad
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
5.0
Content Warnings
Moderate: Sexual harassment and Stalking
madamelacy's review against another edition
adventurous
challenging
dark
emotional
mysterious
reflective
sad
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
4.25
A page-turning mystery told from the perspectives of three lighthouse keepers and the women they left behind when they vanished. I loved this book until the ending which felt a bit weak.
Content Warnings
Graphic: Violence, Grief, Murder, Stalking, Child death, Sexual harassment, and Toxic friendship
crazysecondname's review against another edition
mysterious
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
5.0
ich fand das Buch grandios
auch die Wart wie es geschrieben ist. das is anders als ich es sonst gewohnt bin aber es war sehr erfrischend anders
auch die Wart wie es geschrieben ist. das is anders als ich es sonst gewohnt bin aber es war sehr erfrischend anders
Content Warnings
Minor: Child death and Stalking
oceanic_rabbit's review against another edition
dark
emotional
mysterious
reflective
relaxing
sad
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
It's thought-provoking and poingant. Full of careful quotes and passages.
Will be re-reading in future to catch all the details.
Will be re-reading in future to catch all the details.
Content Warnings
Moderate: Child death, Child abuse, and Stalking
katiewhocanread's review against another edition
adventurous
dark
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Flaws of characters a main focus? Yes
Content Warnings
Graphic: Murder and Grief
Moderate: Child abuse, Stalking, and Child death
jesshindes's review
dark
mysterious
reflective
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
2.5
'The Lamplighters' tells the story of the 1972 disappearance of three keepers from a lighthouse off the coast of Cornwall, doing so through the multiple narrative perspectives not only of the keepers themselves but of the three women left behind them: two wives, and a girlfriend. The narrative also hops around in time, from the lead-up to the men's disappearance to a period twenty years later when an author writing a book on what has happened gets in touch with the women concerned to ask for their side of the story.
I had high hopes for this one, which came decorated with all the usual quotes about how gripping it was (including one from Hilary Mantel!) but for some reason it never quite grabbed me. The book pivots on the central mystery of the men's disappearance, and there's some question about whether it's supernatural or natural along with the obvious whodunnit element, but the whole thing had strong vibes to me of an ITV Sunday night thriller, maybe a three-part adaptation, a few people from Line of Duty in it, maybe Keeley Hawes, you get my drift. Which is fine, but probably goes to say that all of the characters felt a bit thin - which is a problem in a book which spent a lot of time on character work and relationships. There were some moments that I liked - some stuff about the relationships between the keepers and their wives, the bits that veered closest to the supernatural - but ultimately I felt like the whole thing was a little wishy-washy, that it didn't commit to the weirdness (unlike Our Wives Under the Sea, which does the nautical mystery thing in a much more satisfying, stranger way) and that too many of the revelations fell flat. With that said, I think on TV it might work, so if it pans out that way I will watch it!
I had high hopes for this one, which came decorated with all the usual quotes about how gripping it was (including one from Hilary Mantel!) but for some reason it never quite grabbed me. The book pivots on the central mystery of the men's disappearance, and there's some question about whether it's supernatural or natural along with the obvious whodunnit element, but the whole thing had strong vibes to me of an ITV Sunday night thriller, maybe a three-part adaptation, a few people from Line of Duty in it, maybe Keeley Hawes, you get my drift. Which is fine, but probably goes to say that all of the characters felt a bit thin - which is a problem in a book which spent a lot of time on character work and relationships. There were some moments that I liked - some stuff about the relationships between the keepers and their wives, the bits that veered closest to the supernatural - but ultimately I felt like the whole thing was a little wishy-washy, that it didn't commit to the weirdness (unlike Our Wives Under the Sea, which does the nautical mystery thing in a much more satisfying, stranger way) and that too many of the revelations fell flat. With that said, I think on TV it might work, so if it pans out that way I will watch it!
Content Warnings
Graphic: Murder and Child death
Moderate: Animal death, Stalking, Animal cruelty, and Infidelity
heini's review against another edition
emotional
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
"Jos hän olisi Maidenissa, voisin kertoa hänelle sellaista, mitä en milloinkaan voinut mantereella kertoa."
Mysteerinen, yliluonnollisella vihjaileva Majakanvartijat on kirja psyykestä, menetyksestä, puhumattomuudesta ja yksinäisyydestä.
Majakanvartijat, inspiroituneena tositapahtumista, kertoo kolmesta (Arthur, Bill, Vince) kasuunimajakalta kadonneesta miehestä ja heidän jälkeensä jättämistään. Kerronnassa hypitään enimmäkseen katoamisvuoden 1972 ja vuoden 1992 välillä, jolloin äänensä saa kuuluviin niin majakanvartijat kuin heidän kumppaninsa.
Katoamisesta 20 vuotta myöhemmin eräs kirjailija haluaa selvittää tapauksen ja haastattelee miesten kumppaneita - yksinäisiä, syyttäviä ja katkeroituneitakin Heleniä ja Jennyä sekä nuoremman miehen tyttöystävää Michelleä, joka elää tyhjähköä perhe-elämää ensirakkaus aina sydämessään. Jokaisella on vain puoli tarinaa, josta siitäkään he eivät osaa tai pysty kertomaan kaikkea.
Majakoiden ja niiden vartijoiden elämä oli kauniisti kuvattu - yksin oloa majakassa ja yksinäisyyttä mantereella. En ollut aiemmin ajatellut, mutta hyvin kuvattu oli myös miten naiset sitoutuivat (joutuivat sitoutumaan) siihen elämään, joka työkomentojen mukaan kului rauhassa ja rauhattomuudessa.
Meni kyllä vähän yli hilseen osa jutuista.Esim. Sid, Valkoinen varis, hopea salkkumies ja muutenkin lintusymboliikka. Tiedän merilintuja pidettävän kuolleiden merimiesten (merten miesten) sieluina, mutta merkitys mietitytti muissa tilanteissa, joihin tuo tulkinta ei sopinut. Osiltaan sen takia, että henkilöiden kerrontaäänet eivät olleet tarpeeksi erilaisia, joten piti pinnistää muistiaan että kuka mainitsi mitä ja milloin. Ja miksi - jolloin hämmennystä lisäsi se, että kirjan mysteerisyyttä ylläpitää puolikkaat viittaukset johonkin asiaan X, jota (ehkä) selvitetään vähän uudelleen 30 sivun päässä.
Ihan viihdyttävä lukukokemus, kun en tiennyt millainen kirja oikein oli tyyliltään tai genreltään, niin piti se jännityksessä. Hyvä kun en tiennyt kirjasta mitään muuta kuin että löysin sen kirjaston "majakat"-hausta luettavaksi (kirjan inspiraationa toiminut vuoden 1900 keissi oli toki etäisesti tuttu) - täten henkilöhahmoille ja tarinalle jäi vapaus olla mitä vain.
Pelkäsin, että loppu lässähtäisi mutta oli se sopiva loppu - ja heräsi kysymys (vielä enemmän) epäluotettavasta kertojasta.
"Helenin mielestä viihdyn paremmin tornissa kuin maissa, mikä saattaa pitää paikkaansa. Mantereella elämä ei maistu siltä kuin pitäisi. Kaiken epävarmuus saa minut tolaltani. Puhelimet soivat äkkiarvaamatta. Paikallisissa puodeissa myydään kahdenlaista maitoa, enkä osaa päättää kumpaa ostaisin. --
Maissa joudun teeskentelemään, olen olevinani joku vieras henkilö ja osa kokonaisuutta, johon en kuulu. On vaikea selittää sitä tavallisille ihmisille. He eivät innostuisi aamuvahtivuoron loputtomasta hiljaisuudesta eivätkä ymmärtäisi, miten joku voi pohtia päivätolkulla hammasahvenen valmistamista. Majakoiden maailma on niin pieni. Hidas. Siihen muut ihmiset eivät kykene: he eivät osaa tehdä asioita hitaasti ja keskittyneesti.
Täällä pääkoppani toimii toisella tavalla. Maissa se tavallaan nukahtaa, ei ole yhtä terävä kuin nyt. --"
"Jotkut tottuvat häkkielämään ja toiset eivät. Sitä katsotan pahalla, jos sietää sitä hyvin. Tiedätkö? Ikään kuin ainoa oikea elämä tapahtuisi kalterien ulkopuolella.
Kerron sinulle jotain, Bill: tunsin itseni vapaaksi koko sen ajan, jonka istuin kakkuani. Kertaakaan ei tuntunut ettenkö olisi vapaa. Kyse on siis muustakin, eikö? Sitä minä vaan meinaan. Jollei viihdy tornissa, se ei johdu siitä, että tornissa olisi jotakin vikaa."
Mysteerinen, yliluonnollisella vihjaileva Majakanvartijat on kirja psyykestä, menetyksestä, puhumattomuudesta ja yksinäisyydestä.
Majakanvartijat, inspiroituneena tositapahtumista, kertoo kolmesta (Arthur, Bill, Vince) kasuunimajakalta kadonneesta miehestä ja heidän jälkeensä jättämistään. Kerronnassa hypitään enimmäkseen katoamisvuoden 1972 ja vuoden 1992 välillä, jolloin äänensä saa kuuluviin niin majakanvartijat kuin heidän kumppaninsa.
Katoamisesta 20 vuotta myöhemmin eräs kirjailija haluaa selvittää tapauksen ja haastattelee miesten kumppaneita - yksinäisiä, syyttäviä ja katkeroituneitakin Heleniä ja Jennyä sekä nuoremman miehen tyttöystävää Michelleä, joka elää tyhjähköä perhe-elämää ensirakkaus aina sydämessään. Jokaisella on vain puoli tarinaa, josta siitäkään he eivät osaa tai pysty kertomaan kaikkea.
Majakoiden ja niiden vartijoiden elämä oli kauniisti kuvattu - yksin oloa majakassa ja yksinäisyyttä mantereella. En ollut aiemmin ajatellut, mutta hyvin kuvattu oli myös miten naiset sitoutuivat (joutuivat sitoutumaan) siihen elämään, joka työkomentojen mukaan kului rauhassa ja rauhattomuudessa.
Meni kyllä vähän yli hilseen osa jutuista.
Ihan viihdyttävä lukukokemus, kun en tiennyt millainen kirja oikein oli tyyliltään tai genreltään, niin piti se jännityksessä. Hyvä kun en tiennyt kirjasta mitään muuta kuin että löysin sen kirjaston "majakat"-hausta luettavaksi (kirjan inspiraationa toiminut vuoden 1900 keissi oli toki etäisesti tuttu) - täten henkilöhahmoille ja tarinalle jäi vapaus olla mitä vain.
Pelkäsin, että loppu lässähtäisi mutta oli se sopiva loppu - ja heräsi kysymys (vielä enemmän) epäluotettavasta kertojasta.
"Helenin mielestä viihdyn paremmin tornissa kuin maissa, mikä saattaa pitää paikkaansa. Mantereella elämä ei maistu siltä kuin pitäisi. Kaiken epävarmuus saa minut tolaltani. Puhelimet soivat äkkiarvaamatta. Paikallisissa puodeissa myydään kahdenlaista maitoa, enkä osaa päättää kumpaa ostaisin. --
Maissa joudun teeskentelemään, olen olevinani joku vieras henkilö ja osa kokonaisuutta, johon en kuulu. On vaikea selittää sitä tavallisille ihmisille. He eivät innostuisi aamuvahtivuoron loputtomasta hiljaisuudesta eivätkä ymmärtäisi, miten joku voi pohtia päivätolkulla hammasahvenen valmistamista. Majakoiden maailma on niin pieni. Hidas. Siihen muut ihmiset eivät kykene: he eivät osaa tehdä asioita hitaasti ja keskittyneesti.
Täällä pääkoppani toimii toisella tavalla. Maissa se tavallaan nukahtaa, ei ole yhtä terävä kuin nyt. --"
"Jotkut tottuvat häkkielämään ja toiset eivät. Sitä katsotan pahalla, jos sietää sitä hyvin. Tiedätkö? Ikään kuin ainoa oikea elämä tapahtuisi kalterien ulkopuolella.
Kerron sinulle jotain, Bill: tunsin itseni vapaaksi koko sen ajan, jonka istuin kakkuani. Kertaakaan ei tuntunut ettenkö olisi vapaa. Kyse on siis muustakin, eikö? Sitä minä vaan meinaan. Jollei viihdy tornissa, se ei johdu siitä, että tornissa olisi jotakin vikaa."
Content Warnings
Graphic: Death and Child death
Moderate: Infidelity
Minor: Alcoholism, Sexual assault, Death of parent, and Stalking
elerireads's review against another edition
dark
mysterious
sad
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
I didn't really enjoy this, but I think a solid part of that was to do with it not being to my taste rather than it not being good. I bought it on a whim and had I read the blurb more closely and thought about it a bit more I suspect I might have realised I might not enjoy it, so that's on me really. The supernatural elements pissed me off - I just found them deeply unsatisfying. Also, as I've said before, my tolerance for reading deeply traumatic things is not high, but this is definitely a problem I could have anticipated from the blurb.
What I will say is that I thought the suspense wasn't handled that well in some places. I understand the tack of dropping subtle but gradually more obvious hints about some mystery or other over the course of the book before a dramatic reveal, but (a) this wears a bit thin if you do it for every single interesting detail; and (b) the hints in this were not AT ALL subtle. It was like HERE IS AN INTERESTING THING I'M REFUSING TO TELL YOU ABOUT followed by loads of unrelated stuff. Imho that kind of mystery is much better handled with a quicker turn-around, i.e. you can make it super clear that there's something we don't know so we're left guessing for a few pages, but then the next chapter has to resolve it. Much more satisfying reading experience that way anyway, although maybe I'm just too impatient 😂
What I will say is that I thought the suspense wasn't handled that well in some places. I understand the tack of dropping subtle but gradually more obvious hints about some mystery or other over the course of the book before a dramatic reveal, but (a) this wears a bit thin if you do it for every single interesting detail; and (b) the hints in this were not AT ALL subtle. It was like HERE IS AN INTERESTING THING I'M REFUSING TO TELL YOU ABOUT followed by loads of unrelated stuff. Imho that kind of mystery is much better handled with a quicker turn-around, i.e. you can make it super clear that there's something we don't know so we're left guessing for a few pages, but then the next chapter has to resolve it. Much more satisfying reading experience that way anyway, although maybe I'm just too impatient 😂
Content Warnings
Graphic: Mental illness, Child death, Violence, Murder, and Stalking
mbarranco's review against another edition
dark
emotional
mysterious
sad
tense
slow-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
It was slow to start and the the last 2/3 of the book picked up. Also, there were some parts I skipped over because it was too much .
Content Warnings
Graphic: Animal cruelty, Animal death, Child abuse, Death, and Stalking
More...