Scan barcode
petitefrieda's review
4.0
Unglaublich! So eine feine Analyse von Themen, die mich im Alltag begleiten. Auf diese Essays werde ich häufig zurückkommen, das spüre ich jetzt schon. Manchmal habe ich Probleme damit, bei Graphic Novels die Informationen und Bilder aufzunehmen und fühle mich schnell beim Lesen überfordert. Nicht aber bei Liv Strömquist.
Kleiner Minuspunkt ist für mich die Übersetzung. Bin über ein/zwei (denglische) Formulierungen gestolpert, die im Schwedischen geläufig sein mögen, hier aber eher missglückt wirkten. Außerdem: „spastischer Lachanfall“?? Ernsthaft? (Gibt leider keine Seitenzahlen, aber kurz nach dem Schneewittchen Ding bei 1. Schönheit ist nicht frei verfügbar)
Weil ich das Original nicht kenne ziehe ich dafür nichts ab.
Kleiner Minuspunkt ist für mich die Übersetzung. Bin über ein/zwei (denglische) Formulierungen gestolpert, die im Schwedischen geläufig sein mögen, hier aber eher missglückt wirkten. Außerdem: „spastischer Lachanfall“?? Ernsthaft? (Gibt leider keine Seitenzahlen, aber kurz nach dem Schneewittchen Ding bei 1. Schönheit ist nicht frei verfügbar)
Weil ich das Original nicht kenne ziehe ich dafür nichts ab.
carolinelcmt's review against another edition
5.0
Smart, witty, contemporary, funny, thought-provoking, a must read
nemirowski's review against another edition
4.0
Den som, likt jag, lyssnar på de olika poddar och program som Liv Strömquist är med i kommer inte bli speciellt förvånade över tankegodset i "Inne i spegelsalen" och det i sig ser jag varken som konstigt eller beklagligt. Det är tankar som får växa fram, tänkas långsamt och gripa igenom. Jag gillar att Strömquist inte pekar ut kopplingarna mellan de olika tankegångarna. Att hon inte hjälper till att dra alla slutsatser även om jag är övertygad om att hon har egna. Jag gillar att hon är så varm mot människan. Jag gillar att hon dissikerar ämnen. Hon är på riktigt en fantastisk folkbildare. Sedan kanske jag inte alltid håller med. Och rätt ofta känner jag att det saknas dimensioner och andra perspektiv. Men det är för att jag glömmer bort att det inte är Filosofiska rummet det handlar om
msaari's review against another edition
informative
reflective
medium-paced
4.0
Liv Strömquistiin tutustuin vuonna 2019, kun jostain syystä innostuin lukemaan Strömquistin siihen asti suomeksi ilmestyneet albumit. Niiden yhdistelmä melko yksinkertaista sarjakuvakuvitusta ja raskaita tekstimassoja toimi minulle, koska asia – feministinen kulttuurihistoria, sosiologia ja filosofia – toimii.
Uuden Peilisalissa-albumin kannessa on valokuva naisesta pukeutuneena vanhanaikaiseen asuun, joka tuo mieleen Lumikin äidin. Kirja käsittelee kauneutta ja vaikeaa suhdetta, joka meillä siihen on. Miksi Kylie Jennerin ja Kim Kardashianin kaltaisilla ihmisillä on yleisöönsä se vaikutus mikä heillä on?
Strömquist marssittaa albuminsa sivuille tuttuun tapaan sosiologeja ja filosofeja, kuten ranskalaisen René Girardin, jonka ajatus mimeettisestä halusta sopii selitykseksi: Girardin mukaan fyysisiä tarpeita lukuunottamatta ihmiset haluavat lähinnä sitä, mitä toisetkin haluavat. Ihminen ei useinkaan tiedä, mitä haluaisi, joten on helpompaa kopioida haluamisensa kohde joltain toiselta. Kun uskonnon ja perinteiden kaltaiset rajoitteet eivät enää pitele meitä yhtä paljon, ihmisten haluamisen mahdollisuudet ovat rajattomat.
Tämän mimeettisen halun seurauksena kun sekä subjekti itse että halun esikuva haluavat samaa asiaa, heidän välilleen syntyy kilpailuasetelma. Kaunista ihmistä tai hienon auton ostanutta naapuria alkaa pitää kilpailijanaan. Ihailu ja aggressio kietoutuvat yhteen.
Nykypäivän tähtien lisäksi teoksessa tarkastellaan lähemmin Itävallan keisarinna Elisabethiä eli Sissiä. Hän oli aikakautensa arvostetuin kaunotar ja Strömquist osoittaa, miten monin tavoin Sissi sai kauneudestaan kärsiä.
Sarjakuvana Peilisalissa ei edelleenkään ole mitään genren huippua, Strömquist hukuttaa edelleen lukijansa tekstimassaan ja minusta on edelleen vähän ärsyttävä maneeri ne puhuvat päät, jotka toistavat tekstilaatikossa sanottua samoin sanoin. Strömquist on hyvässä ja pahassa entisellään. Kun olen lukenut uudempaa feminismiä edustavia teoksia, Strömquist on myös alkanut näyttää vähän valkoiselta ja keskiluokkaiselta.
Kaikesta huolimatta tämä on minusta oikein mainio sukellus kauneuteen yhteiskunnallisena kysymyksenä. Strömquistin huumorintaju toimii yhä ja jos on pitänyt aikaisemmistakin Strömquistin albumeista, tämäkin varmasti miellyttää. Strömquistin luottosuomentaja Helena Kulmala on tehnyt hyvää työtä suomennoksen kanssa.