Scan barcode
rosy_posy's review against another edition
dark
emotional
mysterious
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.75
A twisty and eerie read, but a slightly unsatisfying ending for me. I loved Arthur, Helen, Vince, I wish they’d got better than they did, but Arthur’s end was comforting.
Content Warnings
Graphic: Alcoholism, Child death, Death, Domestic abuse, Drug abuse, Infidelity, Sexual assault, Suicidal thoughts, Vomit, Grief, Murder, and Sexual harassment
clare_dv's review
dark
emotional
mysterious
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
Content Warnings
Moderate: Animal cruelty, Child death, and Death
Minor: Domestic abuse, Drug abuse, Sexual assault, and Grief
frietje9's review
emotional
mysterious
tense
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.5
Content Warnings
Moderate: Child death, Rape, Sexual assault, Grief, and Murder
heini's review against another edition
emotional
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
"Jos hän olisi Maidenissa, voisin kertoa hänelle sellaista, mitä en milloinkaan voinut mantereella kertoa."
Mysteerinen, yliluonnollisella vihjaileva Majakanvartijat on kirja psyykestä, menetyksestä, puhumattomuudesta ja yksinäisyydestä.
Majakanvartijat, inspiroituneena tositapahtumista, kertoo kolmesta (Arthur, Bill, Vince) kasuunimajakalta kadonneesta miehestä ja heidän jälkeensä jättämistään. Kerronnassa hypitään enimmäkseen katoamisvuoden 1972 ja vuoden 1992 välillä, jolloin äänensä saa kuuluviin niin majakanvartijat kuin heidän kumppaninsa.
Katoamisesta 20 vuotta myöhemmin eräs kirjailija haluaa selvittää tapauksen ja haastattelee miesten kumppaneita - yksinäisiä, syyttäviä ja katkeroituneitakin Heleniä ja Jennyä sekä nuoremman miehen tyttöystävää Michelleä, joka elää tyhjähköä perhe-elämää ensirakkaus aina sydämessään. Jokaisella on vain puoli tarinaa, josta siitäkään he eivät osaa tai pysty kertomaan kaikkea.
Majakoiden ja niiden vartijoiden elämä oli kauniisti kuvattu - yksin oloa majakassa ja yksinäisyyttä mantereella. En ollut aiemmin ajatellut, mutta hyvin kuvattu oli myös miten naiset sitoutuivat (joutuivat sitoutumaan) siihen elämään, joka työkomentojen mukaan kului rauhassa ja rauhattomuudessa.
Meni kyllä vähän yli hilseen osa jutuista.Esim. Sid, Valkoinen varis, hopea salkkumies ja muutenkin lintusymboliikka. Tiedän merilintuja pidettävän kuolleiden merimiesten (merten miesten) sieluina, mutta merkitys mietitytti muissa tilanteissa, joihin tuo tulkinta ei sopinut. Osiltaan sen takia, että henkilöiden kerrontaäänet eivät olleet tarpeeksi erilaisia, joten piti pinnistää muistiaan että kuka mainitsi mitä ja milloin. Ja miksi - jolloin hämmennystä lisäsi se, että kirjan mysteerisyyttä ylläpitää puolikkaat viittaukset johonkin asiaan X, jota (ehkä) selvitetään vähän uudelleen 30 sivun päässä.
Ihan viihdyttävä lukukokemus, kun en tiennyt millainen kirja oikein oli tyyliltään tai genreltään, niin piti se jännityksessä. Hyvä kun en tiennyt kirjasta mitään muuta kuin että löysin sen kirjaston "majakat"-hausta luettavaksi (kirjan inspiraationa toiminut vuoden 1900 keissi oli toki etäisesti tuttu) - täten henkilöhahmoille ja tarinalle jäi vapaus olla mitä vain.
Pelkäsin, että loppu lässähtäisi mutta oli se sopiva loppu - ja heräsi kysymys (vielä enemmän) epäluotettavasta kertojasta.
"Helenin mielestä viihdyn paremmin tornissa kuin maissa, mikä saattaa pitää paikkaansa. Mantereella elämä ei maistu siltä kuin pitäisi. Kaiken epävarmuus saa minut tolaltani. Puhelimet soivat äkkiarvaamatta. Paikallisissa puodeissa myydään kahdenlaista maitoa, enkä osaa päättää kumpaa ostaisin. --
Maissa joudun teeskentelemään, olen olevinani joku vieras henkilö ja osa kokonaisuutta, johon en kuulu. On vaikea selittää sitä tavallisille ihmisille. He eivät innostuisi aamuvahtivuoron loputtomasta hiljaisuudesta eivätkä ymmärtäisi, miten joku voi pohtia päivätolkulla hammasahvenen valmistamista. Majakoiden maailma on niin pieni. Hidas. Siihen muut ihmiset eivät kykene: he eivät osaa tehdä asioita hitaasti ja keskittyneesti.
Täällä pääkoppani toimii toisella tavalla. Maissa se tavallaan nukahtaa, ei ole yhtä terävä kuin nyt. --"
"Jotkut tottuvat häkkielämään ja toiset eivät. Sitä katsotan pahalla, jos sietää sitä hyvin. Tiedätkö? Ikään kuin ainoa oikea elämä tapahtuisi kalterien ulkopuolella.
Kerron sinulle jotain, Bill: tunsin itseni vapaaksi koko sen ajan, jonka istuin kakkuani. Kertaakaan ei tuntunut ettenkö olisi vapaa. Kyse on siis muustakin, eikö? Sitä minä vaan meinaan. Jollei viihdy tornissa, se ei johdu siitä, että tornissa olisi jotakin vikaa."
Mysteerinen, yliluonnollisella vihjaileva Majakanvartijat on kirja psyykestä, menetyksestä, puhumattomuudesta ja yksinäisyydestä.
Majakanvartijat, inspiroituneena tositapahtumista, kertoo kolmesta (Arthur, Bill, Vince) kasuunimajakalta kadonneesta miehestä ja heidän jälkeensä jättämistään. Kerronnassa hypitään enimmäkseen katoamisvuoden 1972 ja vuoden 1992 välillä, jolloin äänensä saa kuuluviin niin majakanvartijat kuin heidän kumppaninsa.
Katoamisesta 20 vuotta myöhemmin eräs kirjailija haluaa selvittää tapauksen ja haastattelee miesten kumppaneita - yksinäisiä, syyttäviä ja katkeroituneitakin Heleniä ja Jennyä sekä nuoremman miehen tyttöystävää Michelleä, joka elää tyhjähköä perhe-elämää ensirakkaus aina sydämessään. Jokaisella on vain puoli tarinaa, josta siitäkään he eivät osaa tai pysty kertomaan kaikkea.
Majakoiden ja niiden vartijoiden elämä oli kauniisti kuvattu - yksin oloa majakassa ja yksinäisyyttä mantereella. En ollut aiemmin ajatellut, mutta hyvin kuvattu oli myös miten naiset sitoutuivat (joutuivat sitoutumaan) siihen elämään, joka työkomentojen mukaan kului rauhassa ja rauhattomuudessa.
Meni kyllä vähän yli hilseen osa jutuista.
Ihan viihdyttävä lukukokemus, kun en tiennyt millainen kirja oikein oli tyyliltään tai genreltään, niin piti se jännityksessä. Hyvä kun en tiennyt kirjasta mitään muuta kuin että löysin sen kirjaston "majakat"-hausta luettavaksi (kirjan inspiraationa toiminut vuoden 1900 keissi oli toki etäisesti tuttu) - täten henkilöhahmoille ja tarinalle jäi vapaus olla mitä vain.
Pelkäsin, että loppu lässähtäisi mutta oli se sopiva loppu - ja heräsi kysymys (vielä enemmän) epäluotettavasta kertojasta.
"Helenin mielestä viihdyn paremmin tornissa kuin maissa, mikä saattaa pitää paikkaansa. Mantereella elämä ei maistu siltä kuin pitäisi. Kaiken epävarmuus saa minut tolaltani. Puhelimet soivat äkkiarvaamatta. Paikallisissa puodeissa myydään kahdenlaista maitoa, enkä osaa päättää kumpaa ostaisin. --
Maissa joudun teeskentelemään, olen olevinani joku vieras henkilö ja osa kokonaisuutta, johon en kuulu. On vaikea selittää sitä tavallisille ihmisille. He eivät innostuisi aamuvahtivuoron loputtomasta hiljaisuudesta eivätkä ymmärtäisi, miten joku voi pohtia päivätolkulla hammasahvenen valmistamista. Majakoiden maailma on niin pieni. Hidas. Siihen muut ihmiset eivät kykene: he eivät osaa tehdä asioita hitaasti ja keskittyneesti.
Täällä pääkoppani toimii toisella tavalla. Maissa se tavallaan nukahtaa, ei ole yhtä terävä kuin nyt. --"
"Jotkut tottuvat häkkielämään ja toiset eivät. Sitä katsotan pahalla, jos sietää sitä hyvin. Tiedätkö? Ikään kuin ainoa oikea elämä tapahtuisi kalterien ulkopuolella.
Kerron sinulle jotain, Bill: tunsin itseni vapaaksi koko sen ajan, jonka istuin kakkuani. Kertaakaan ei tuntunut ettenkö olisi vapaa. Kyse on siis muustakin, eikö? Sitä minä vaan meinaan. Jollei viihdy tornissa, se ei johdu siitä, että tornissa olisi jotakin vikaa."
Content Warnings
Graphic: Child death and Death
Moderate: Infidelity
Minor: Alcoholism, Sexual assault, Stalking, and Death of parent
mybookishhedgemaze's review
dark
informative
sad
tense
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
If I were rating this on the story alone, I'd probably give "The Lamplighters" 4/5 stars. As it is, three feels generous.
Aside from the contrived metaphors and similes...some so painfully forced I had to pause and laugh over them in disbelief or embarrassment, which destroyed any immersion the writer may have been trying to achieve...the over-used or ill-suited onomatopoeia, and the vague insinuations of supernatural influence or encounters, the gratuitous swearing was a literary turn-off. Using the infamous f-bomb as a noun, adjective, and verb isn't clever or original, it's actually the complete opposite and gives the distinct impression that the character or, more accurately, the *writer* is shockingly illiterate and at a loss for intelligent narrative.
Add to that the vast panoply of locker-room slang and insults, random and poorly executed stream-of-consciousness (or perhaps very well *executed* in an entirely different sense), senseless red herrings, bland, predictable plot twists, and the ever-changing character perspectives and metronomic swinging from decade to decade...all of this made for an impressively tiresome book. My Mum and I are thrilled to be done with it!
I *will* say that Arthur's poem was hauntingly lovely, but that's all I really can say.
Aside from the contrived metaphors and similes...some so painfully forced I had to pause and laugh over them in disbelief or embarrassment, which destroyed any immersion the writer may have been trying to achieve...the over-used or ill-suited onomatopoeia, and the vague insinuations of supernatural influence or encounters, the gratuitous swearing was a literary turn-off. Using the infamous f-bomb as a noun, adjective, and verb isn't clever or original, it's actually the complete opposite and gives the distinct impression that the character or, more accurately, the *writer* is shockingly illiterate and at a loss for intelligent narrative.
Add to that the vast panoply of locker-room slang and insults, random and poorly executed stream-of-consciousness (or perhaps very well *executed* in an entirely different sense), senseless red herrings, bland, predictable plot twists, and the ever-changing character perspectives and metronomic swinging from decade to decade...all of this made for an impressively tiresome book. My Mum and I are thrilled to be done with it!
I *will* say that Arthur's poem was hauntingly lovely, but that's all I really can say.
Content Warnings
Graphic: Animal cruelty, Animal death, Bullying, Child abuse, Child death, Death, Infidelity, Mental illness, Pedophilia, Sexual assault, Suicidal thoughts, Toxic relationship, Violence, Blood, Murder, and Toxic friendship