Scan barcode
katrinkirjat's reviews
995 reviews
Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia by Leena Krohn
challenging
dark
mysterious
reflective
sad
slow-paced
3.0
Leena Krohnin Hotel Sapiens (2013) on lyhyistä luvuista muodostuva dystopia. Hotel Sapiens on paikka, jonka asukkaat ovat keskenään erilaisia, mutta heillä kaikilla on sama tauti, se tauti on ihmisyys. Hotel Sapiens on jonkinlainen määritelmiä pakeneva laitos, jossa ihmisistä pidetään ehkä huolta, ehkä tutkitaan, ehkä pidetään vankeina tai ehkä tarkkaillaan. Tai ehkä tätä kaikkea. Maailmaa ei ehkä enää ole, tai ainakaan se ei ole sellainen, jollaisena se on ennen tunnettu.
Olen lukenut aiemmin Krohnilta kirjan Erehdys, joka oli todella taidokas, ja jonka vuoksi osasin odottaa Hotel Sapiensilta samaa taituruutta. Sitä kirjassa onkin. Irrationaaliselta tuntuva, lukijaa (no, ainakin tätä lukijaa) aluksi hämmentävä tarina alkaa muodostua järkeväksi kokonaisuudeksi, mitä lähemmäs loppua päästää. Kirjan takakannessa mainitaan sana häiritsevä, ja se kuvaa kirjaa hyvin. Itselläni kesti kauan, että pääsin kirjaan kiinni. Luin muutaman ensimmäisen luvun kahdesti ja en tajunnut. En myöskään tahtonut kiinnostua kirjasta, koska en saanut siitä otetta. Muutaman luvun verran tylsistyin, sitten tuli hyvä luku ja kiinnostuin, sitten hetkeksi taas tylsistyin, kunnes loppua kohden kirja alkoi kiehtoa. Ymmärsin lukea sitä pieninä palasina kerrallaan, jolloin se alkoi toimia.
Kirja on taitava, ja se ottaa mielestäni vahvasti kantaa maailman tilaan ja tulevaisuuteen. Se herättää eloon skenaarioita, jotka vaikuttavat ensin älyttömiltä, mutta ovatko ne sitä sitten lopulta. Ehkä eivät. Hotel Sapiens on kirja, josta olisin halunnut pitää enemmän, mutta joko tämä ei ihan ollut minun kirjani tai sitten luin sen väärässä mielentilassa.
Päästyäni kirjan loppuun, luin sitä alusta hieman uudelleen ja sain siitä heti enemmän irti. Ehkä tämä vaatisi minulta toisen lukukerran. Kirja oli ja on vaivan arvoinen, ja todella mielelläni keskustelisin siitä vaikkapa jossain lukupiirissä!
Olen lukenut aiemmin Krohnilta kirjan Erehdys, joka oli todella taidokas, ja jonka vuoksi osasin odottaa Hotel Sapiensilta samaa taituruutta. Sitä kirjassa onkin. Irrationaaliselta tuntuva, lukijaa (no, ainakin tätä lukijaa) aluksi hämmentävä tarina alkaa muodostua järkeväksi kokonaisuudeksi, mitä lähemmäs loppua päästää. Kirjan takakannessa mainitaan sana häiritsevä, ja se kuvaa kirjaa hyvin. Itselläni kesti kauan, että pääsin kirjaan kiinni. Luin muutaman ensimmäisen luvun kahdesti ja en tajunnut. En myöskään tahtonut kiinnostua kirjasta, koska en saanut siitä otetta. Muutaman luvun verran tylsistyin, sitten tuli hyvä luku ja kiinnostuin, sitten hetkeksi taas tylsistyin, kunnes loppua kohden kirja alkoi kiehtoa. Ymmärsin lukea sitä pieninä palasina kerrallaan, jolloin se alkoi toimia.
Kirja on taitava, ja se ottaa mielestäni vahvasti kantaa maailman tilaan ja tulevaisuuteen. Se herättää eloon skenaarioita, jotka vaikuttavat ensin älyttömiltä, mutta ovatko ne sitä sitten lopulta. Ehkä eivät. Hotel Sapiens on kirja, josta olisin halunnut pitää enemmän, mutta joko tämä ei ihan ollut minun kirjani tai sitten luin sen väärässä mielentilassa.
Päästyäni kirjan loppuun, luin sitä alusta hieman uudelleen ja sain siitä heti enemmän irti. Ehkä tämä vaatisi minulta toisen lukukerran. Kirja oli ja on vaivan arvoinen, ja todella mielelläni keskustelisin siitä vaikkapa jossain lukupiirissä!
Välimatkoja by Nina LaCour
dark
emotional
hopeful
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Nina LaCour: Välimatkoja (2018, alkuteos 2017) on monessa onnistunut nuortenkirja.
Marin asuu koulun asuntolassa ja on ainoa, joka ei aio lähteä joululomaksi kotiin tai minnekään. Hän jää asuntolaan. Mabel, ihminen hänen menneisyydestään, on tulossa kolmeksi päiväksi hänen luokseen. He eivät ole nähneet tai jutelleet sen jälkeen, kun Marin yhtäkkiä lähti ja katosi, muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Marin ei ole vastannut soittoihin eikä viesteihin. Sitten Mabel seisoo asuntolan pihassa ja Marinin tarina alkaa avautua hiljalleen. Mikä sai Marinin lähtemään? Miksi hän katkaisi yhteydet menneeseen kokonaan? Mitä Marin edes teki ensimmäiset viikot lähtönsä jälkeen?
Kun tarina alkaa, se tuntu hetken levottomalta. Pian saa kiinni miksi. Kirja käsittelee menetystä, surua, perheitä ja ihmissuhteita. Se välittyy kirjan kerronnastakin. Kirja ei sorru turhaan kliseisiin, eikä anna vain tyydyttäviä vastauksia, mikä oli mielestäni hienoa. Elämä on monimutkaista. Kuitenkin kirja valaa toivoa ja uskoa. Meinasin kirjoittaa, että tämä ei ole kuin amerikkalainen elokuva, mutta kyllä tämä vähän on. Ihan hyvässä mielessä.
Kirjan hahmot ovat sateenkaarevia, mutta kirja hieman notkahtaa sukupuolenmoninaisuuden kohdalla, mikä on tietenkin harmi.
Kokonaisuudesta pidin. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta isojen teemojen vuoksi sopi kyllä kaltaiselleni aikuisaikuisellekin.
Kirjan alkuteoksen nimi We are okay kuvaa kirjaa mielestäni paremmin, kuin suomennettu nimi.
Marin asuu koulun asuntolassa ja on ainoa, joka ei aio lähteä joululomaksi kotiin tai minnekään. Hän jää asuntolaan. Mabel, ihminen hänen menneisyydestään, on tulossa kolmeksi päiväksi hänen luokseen. He eivät ole nähneet tai jutelleet sen jälkeen, kun Marin yhtäkkiä lähti ja katosi, muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Marin ei ole vastannut soittoihin eikä viesteihin. Sitten Mabel seisoo asuntolan pihassa ja Marinin tarina alkaa avautua hiljalleen. Mikä sai Marinin lähtemään? Miksi hän katkaisi yhteydet menneeseen kokonaan? Mitä Marin edes teki ensimmäiset viikot lähtönsä jälkeen?
Kun tarina alkaa, se tuntu hetken levottomalta. Pian saa kiinni miksi. Kirja käsittelee menetystä, surua, perheitä ja ihmissuhteita. Se välittyy kirjan kerronnastakin. Kirja ei sorru turhaan kliseisiin, eikä anna vain tyydyttäviä vastauksia, mikä oli mielestäni hienoa. Elämä on monimutkaista. Kuitenkin kirja valaa toivoa ja uskoa. Meinasin kirjoittaa, että tämä ei ole kuin amerikkalainen elokuva, mutta kyllä tämä vähän on. Ihan hyvässä mielessä.
Kirjan hahmot ovat sateenkaarevia, mutta kirja hieman notkahtaa sukupuolenmoninaisuuden kohdalla, mikä on tietenkin harmi.
Kokonaisuudesta pidin. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta isojen teemojen vuoksi sopi kyllä kaltaiselleni aikuisaikuisellekin.
Kirjan alkuteoksen nimi We are okay kuvaa kirjaa mielestäni paremmin, kuin suomennettu nimi.
Maresi by Maria Turtschaninoff
dark
emotional
hopeful
inspiring
mysterious
sad
tense
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? No
3.5
Maresi on kymmenen vuotta sitten (2014) julkaistu teos, joka on aika lailla yhtä kauan seissyt lukemattomana hyllyssäni. #Hushyllynlämmittäjät2024 -haasteeseen piti kuitenkin lukea kirja, joka on sarjan osa. Maresi on Punaisen luostarin kronikoita -sarjan ensimmäinen osa, joten valitsin sen tähän. Luin kirjan kahdessa illassa. Kannatti hillota kymmenen vuotta...
Maresi on nuori tyttö, joka asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa. Saarella asuu vain naisia, miehiltä saareen tulo on kiellettyä. Saari on naisille turvapaikka ja samalla paikka oppia. Kun saarelle saapuu pelokas, puhumaton ja huonossa kunnossa oleva Jai, alkaa siitä yksi saaren tarinoista. Jai pakenee jotain hirmuista ja hirveää, ja Jai on varma, ettei se anna periksi, ennen kuin löytää hänet. Saaren pitäisi olla suojapaikka, mutta pystyykö edes saari suojelemaan Jaita?
Ihastuin kirjassa sen alkuasetelmaan, kirjan maisemiin, tiiviiseen kerrontaan, joka onnistuu kuitenkin luomaan kirjaan vahvan tunnelman. Kevyt kesätuuli vaihtuu välillä tyrskyävään myrskyyn, ja sen kaiken voi melkein aistia. Kirjassa on hieno fantasiamaailma, jota ei liiaksi selitetä auki, mutta josta saa kuitenkin helposti käsityksen. Tarina on hieno, koskettava ja uniikki. Kirja on ylistyslaulu naisille.
Kirja käsittelee patriarkaatin musertavia rakenteita, naisten kokemaa sortoa, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kirjassa onkin aika rajuja kohtauksia muutama. Minua hieman häiritsi se tapa, jolla näistä kerrottiin ja tavallaan sellainen narratiivi, joka toistuu, ja jota mielellään näkisin muutettavan. Tässä olikin ehkä se kohta, jossa huomasi, että kirja on jo kymmenen vuotta vanha.
Kirja on suunnattu nuorille, mutta koska kirjassa on raakaa väkivaltaa ja julmuutta, en suosittele sitä kovin herkille lukijoille. Aikuiselle minulle upposi tämä, mutta kymmenen vuotta sitten olisi ehkä uponnut vielä paremmin!
Maresi on nuori tyttö, joka asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa. Saarella asuu vain naisia, miehiltä saareen tulo on kiellettyä. Saari on naisille turvapaikka ja samalla paikka oppia. Kun saarelle saapuu pelokas, puhumaton ja huonossa kunnossa oleva Jai, alkaa siitä yksi saaren tarinoista. Jai pakenee jotain hirmuista ja hirveää, ja Jai on varma, ettei se anna periksi, ennen kuin löytää hänet. Saaren pitäisi olla suojapaikka, mutta pystyykö edes saari suojelemaan Jaita?
Ihastuin kirjassa sen alkuasetelmaan, kirjan maisemiin, tiiviiseen kerrontaan, joka onnistuu kuitenkin luomaan kirjaan vahvan tunnelman. Kevyt kesätuuli vaihtuu välillä tyrskyävään myrskyyn, ja sen kaiken voi melkein aistia. Kirjassa on hieno fantasiamaailma, jota ei liiaksi selitetä auki, mutta josta saa kuitenkin helposti käsityksen. Tarina on hieno, koskettava ja uniikki. Kirja on ylistyslaulu naisille.
Kirja käsittelee patriarkaatin musertavia rakenteita, naisten kokemaa sortoa, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kirjassa onkin aika rajuja kohtauksia muutama. Minua hieman häiritsi se tapa, jolla näistä kerrottiin ja tavallaan sellainen narratiivi, joka toistuu, ja jota mielellään näkisin muutettavan. Tässä olikin ehkä se kohta, jossa huomasi, että kirja on jo kymmenen vuotta vanha.
Kirja on suunnattu nuorille, mutta koska kirjassa on raakaa väkivaltaa ja julmuutta, en suosittele sitä kovin herkille lukijoille. Aikuiselle minulle upposi tämä, mutta kymmenen vuotta sitten olisi ehkä uponnut vielä paremmin!
Katriina by Sally Salminen
emotional
funny
hopeful
inspiring
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? No
5.0
Katriina on upea!
Katriinan tarina on elämänmakuinen, arkinen, raadollinen, raskas, mutta kuitenkin valoisa ja toiveikas. Katriina tulee huijatuksi naimisiin Ahvenanmaalle pieneen, surkeaan ja köyhään tupaan. Elämä täyttyy raskaasta työstä, ja kaiken puutteesta. Oma aviomies osoittautuu koko saaren isoimmaksi suunsoittajaksi ja pilkan kohteeksi. Mutta Katriina ei suostu lannistumaan, eikä antamaan periksi. Hän on vahva ja voimakas nainen, joka huolehtii perheestään ja osaa iloita niistä valonsäteistä, joita elämä antaa. Vuosien varrella häntä aletaan pitää suuressa arvossa saarelaisten kesken.
Tarina ei ole mitään elämän ilottelua täynnä, mutta se on silti elämänmyönteinen. Tarina vie ihan täysin mukanaan, ja en olekaan tainnut vielä palata omaan elämääni tuolta menneiden vuosikymmenien Ahvenanmaalta.
Kirja oli hurjan inspiroiva monella tasolla. Tässä kurjassa maailman tilanteessa tuntuu, että juuri jotain tällaista kaipasin. On myös aina kiinnostavaa lukea naisten kirjoittamia kirjoja naisten historiasta, niitä kun ei ole liiaksi.
Jos et vielä ole lukenut Katriinaa, niin ehdottomasti kannattaa!
Kirjasta on olemassa kaksi suomennosta, joista itse luin vanhemman version ja pidin.
Katriinan tarina on elämänmakuinen, arkinen, raadollinen, raskas, mutta kuitenkin valoisa ja toiveikas. Katriina tulee huijatuksi naimisiin Ahvenanmaalle pieneen, surkeaan ja köyhään tupaan. Elämä täyttyy raskaasta työstä, ja kaiken puutteesta. Oma aviomies osoittautuu koko saaren isoimmaksi suunsoittajaksi ja pilkan kohteeksi. Mutta Katriina ei suostu lannistumaan, eikä antamaan periksi. Hän on vahva ja voimakas nainen, joka huolehtii perheestään ja osaa iloita niistä valonsäteistä, joita elämä antaa. Vuosien varrella häntä aletaan pitää suuressa arvossa saarelaisten kesken.
Tarina ei ole mitään elämän ilottelua täynnä, mutta se on silti elämänmyönteinen. Tarina vie ihan täysin mukanaan, ja en olekaan tainnut vielä palata omaan elämääni tuolta menneiden vuosikymmenien Ahvenanmaalta.
Kirja oli hurjan inspiroiva monella tasolla. Tässä kurjassa maailman tilanteessa tuntuu, että juuri jotain tällaista kaipasin. On myös aina kiinnostavaa lukea naisten kirjoittamia kirjoja naisten historiasta, niitä kun ei ole liiaksi.
Jos et vielä ole lukenut Katriinaa, niin ehdottomasti kannattaa!
Kirjasta on olemassa kaksi suomennosta, joista itse luin vanhemman version ja pidin.
Linna on aina ollut kotimme by Shirley Jackson
dark
emotional
mysterious
sad
fast-paced
4.5
Pidin!
Linna on aina ollut kotimme oli synkkätunnelmainen mysteeri ja kirjana mielestäni hieno.
Kaksi sisarusta elää vanhan setänsä kanssa isossa talossa keskenään. Setä ja sisaruksista vanhempi ei poistu talolta koskaan, mutta nuorin käy kahdesti viikossa kylässä hoitamassa asioita. Kaikki vihaavat tai pelkäävät heitä. Jotain kammottavaa on tapahtunut.
Kertojana toimii toinen siskoksista, hän kertoo tarinaa välillä ajatusleikkeihinsä ja sääntöihinsä hulahtaen. Talon asukkaiden elämä on säntillistä ja säännöllistä, kunnes kertoja aistii muutoksen. Se on tulossa.
Tarina keritään hitaasti auki. On kaksi suurta kysymystä. Mitä kammottavaa on tapahtunut menneisyydessä ja mitä kammottavaa on tulossa? Pahaenteinen kerronta ei lupaa mitään hyvää.
Tarina on kiehtova ja jännittävä, tunnelma on ihanan hyytävä! Ahdistavaa tosin on miten kirjassa kuvataan ahdasmielisyyttä, kiusaamista ja pahuutta. Pahuutta on monenlaista.
Ainoa pettymys itselleni kirjan suhteen oli se, että päättelin aika alkumetreillä kirjan yllättäväksi elementiksi tarkoitetun seikan. Yllätyn hyvin harvoin enää kirjojen äärellä ja olen tullut siihen tulokseen, että syynä on se, että olen vain lukenut niin paljon, että monet kirjalliset ratkaisut ja käänteet on jo koettu.
(Luin viimeksi Jane Austenin Neito vanhassa Linnassa, jossa mainittiin Udolpho ja tämän kirjan yhteydessä siitä oli suositus, joten täytynee lukea se!)
Linna on aina ollut kotimme oli synkkätunnelmainen mysteeri ja kirjana mielestäni hieno.
Kaksi sisarusta elää vanhan setänsä kanssa isossa talossa keskenään. Setä ja sisaruksista vanhempi ei poistu talolta koskaan, mutta nuorin käy kahdesti viikossa kylässä hoitamassa asioita. Kaikki vihaavat tai pelkäävät heitä. Jotain kammottavaa on tapahtunut.
Kertojana toimii toinen siskoksista, hän kertoo tarinaa välillä ajatusleikkeihinsä ja sääntöihinsä hulahtaen. Talon asukkaiden elämä on säntillistä ja säännöllistä, kunnes kertoja aistii muutoksen. Se on tulossa.
Tarina keritään hitaasti auki. On kaksi suurta kysymystä. Mitä kammottavaa on tapahtunut menneisyydessä ja mitä kammottavaa on tulossa? Pahaenteinen kerronta ei lupaa mitään hyvää.
Tarina on kiehtova ja jännittävä, tunnelma on ihanan hyytävä! Ahdistavaa tosin on miten kirjassa kuvataan ahdasmielisyyttä, kiusaamista ja pahuutta. Pahuutta on monenlaista.
Ainoa pettymys itselleni kirjan suhteen oli se, että päättelin aika alkumetreillä kirjan yllättäväksi elementiksi tarkoitetun seikan. Yllätyn hyvin harvoin enää kirjojen äärellä ja olen tullut siihen tulokseen, että syynä on se, että olen vain lukenut niin paljon, että monet kirjalliset ratkaisut ja käänteet on jo koettu.
(Luin viimeksi Jane Austenin Neito vanhassa Linnassa, jossa mainittiin Udolpho ja tämän kirjan yhteydessä siitä oli suositus, joten täytynee lukea se!)
Neito vanhassa linnassa by Jane Austen
emotional
hopeful
lighthearted
mysterious
fast-paced
4.0
Jane Austenin Neito vanhassa linnassa oli itselleni entuudestaan tuntematon, vaikka Jane Austen onkin yksi lempiklassikkokirjailijoitani ja osa hänen tarinoistaan on niin kirjoina kuin elokuvina kuin tv-sarjoinakin puhkikulutettu jo nuorena (ja yhä joskus palaan niiden pariin). Tämä helmi oli kuitenkin jäänut muiden varjoon.
Neito vanhassa linnassa on ihastuttava. Se on kujeileva ja hauska, viattoman herttainen päähenkilö sallii lukijan tehdä paljon oivalluksia ennen häntä, mikä tietenkin sallii sen ilon, että lukija on askeleen edellä koko ajan. Pidin kirjaan upotetuista kauhuelementeistä ja siitä, miten Austen puhuttelee lukijaansa.
Siitä on aikaa, kun olen edellisen kerran Austenia lukenut, mutta en enää yhtään muistanut, miten hulvattomia nämä ovat. Etenkin tässä oli etupäässä Austenin pisteliäät huomautukset oman aikansa ihmisten hupsutuksista ja asioista, joita Austen on varmaan pitänyt järjettöminä. Toki tässä on Austenin kirjoille tyypillinen romanttinen juonikuvio, mutta se ei ollut yhtään niin keskeinen ja tärkeä, kuin kaikki muu.
Tämä on yksi ensimmäisiä romaaneja, jotka Austen on kirjoittanut, mutta se on julkaistu vasta hänen kuoltuaan.
Austen on huikea!
Neito vanhassa linnassa on ihastuttava. Se on kujeileva ja hauska, viattoman herttainen päähenkilö sallii lukijan tehdä paljon oivalluksia ennen häntä, mikä tietenkin sallii sen ilon, että lukija on askeleen edellä koko ajan. Pidin kirjaan upotetuista kauhuelementeistä ja siitä, miten Austen puhuttelee lukijaansa.
Siitä on aikaa, kun olen edellisen kerran Austenia lukenut, mutta en enää yhtään muistanut, miten hulvattomia nämä ovat. Etenkin tässä oli etupäässä Austenin pisteliäät huomautukset oman aikansa ihmisten hupsutuksista ja asioista, joita Austen on varmaan pitänyt järjettöminä. Toki tässä on Austenin kirjoille tyypillinen romanttinen juonikuvio, mutta se ei ollut yhtään niin keskeinen ja tärkeä, kuin kaikki muu.
Tämä on yksi ensimmäisiä romaaneja, jotka Austen on kirjoittanut, mutta se on julkaistu vasta hänen kuoltuaan.
Austen on huikea!
Naisen päiväkirja by Eeva Kilpi
funny
inspiring
reflective
medium-paced
5.0
Eeva Kilven Naisen päiväkirja oli huikean hienoa tekstiä, oivalluksia, paljautta ja rehellisyyttä. Tätä ei ole alunperin tarkoitettu julkaistavaksi, ja juuri se ehkä tekee siitä niin hienon. Kilpi kirjoittaa ajatuksiaan elämästään, perheestään, itsestään keväästä syksyyn. Oli inspiroivaa lukea Kilven kirjoituksia kesältä, jolloin hän on ollut mökillään yksin ajatustensa ja kirjoitustensa kanssa. Hän puntaroi ihmissuhteitaan, miessuhteitaan, intiimiyttä, äitiyttä, omia vanhempiaan, työtään, yksinäisyyttään, toisen ihmisen ikävää ja toisaalta pelkoa.
Kilpi on kärsinyt päiväkirjaa kirjoittaessaan masennuksesta, ja hän kirjoittaa paljon siitä. Osa teksteistä onkin hieman synkkiä. Silti Kilpi tuntuu suhtautuvan itseensä huumorilla, ja osa merkinnöistä nauratti melkein ääneen.
Päiväkirja on elämänmakuinen, lämmin, hauska, synkkä.
Kilpi on kärsinyt päiväkirjaa kirjoittaessaan masennuksesta, ja hän kirjoittaa paljon siitä. Osa teksteistä onkin hieman synkkiä. Silti Kilpi tuntuu suhtautuvan itseensä huumorilla, ja osa merkinnöistä nauratti melkein ääneen.
Päiväkirja on elämänmakuinen, lämmin, hauska, synkkä.
Traumbach by Joel Haahtela
challenging
mysterious
medium-paced
3.0
Nuorena pidin paljon Haahtelasta ja olenkin kerännyt kattavan Haahtela-kokoelman itselleni. Kaikkia en vielä ole lukenut. Nyt luin tämän pienoisromaanin ja - en tiedä.
Haahtela kirjoittaa kiinnostavista asioista, taidolla ja usein lukijaa hämäten ja hämmentäen. Pidän siitä.
Tässä kirjassa alkuasetelma alkoi hitaasti mureta ja paljastaa tarinan taustalta jotain muuta. Loppuun asti sai odottaa, että mitä, miksi.
Kun olin lukenut kirjan kokonaan, pidin siitä. Hyvän kirjan ainekset. Lukiessa en kuitenkaan tahtonut saada otetta ja myös se tapa, jolla naisia kommentoitiin, erityisesti heidän rintojaan, oli epämiellyttävää. Jonkinlainen mieskatse ärsytti.
Luen nykyään harvemmin mieskirjailijoita, edes omia lemppareitani, ja nyt vain mietin onko Haahtelat aina tätä vai oliko se vain tämä?
En tiedä. Tämä oli ihan okei, kolmen tähden kirja, mutta ei yllä lähellekään lempparikategoriaa.
Aion vielä lukea Haahtelaa, mutta pienemmin odotuksin.
Haahtela kirjoittaa kiinnostavista asioista, taidolla ja usein lukijaa hämäten ja hämmentäen. Pidän siitä.
Tässä kirjassa alkuasetelma alkoi hitaasti mureta ja paljastaa tarinan taustalta jotain muuta. Loppuun asti sai odottaa, että mitä, miksi.
Kun olin lukenut kirjan kokonaan, pidin siitä. Hyvän kirjan ainekset. Lukiessa en kuitenkaan tahtonut saada otetta ja myös se tapa, jolla naisia kommentoitiin, erityisesti heidän rintojaan, oli epämiellyttävää. Jonkinlainen mieskatse ärsytti.
Luen nykyään harvemmin mieskirjailijoita, edes omia lemppareitani, ja nyt vain mietin onko Haahtelat aina tätä vai oliko se vain tämä?
En tiedä. Tämä oli ihan okei, kolmen tähden kirja, mutta ei yllä lähellekään lempparikategoriaa.
Aion vielä lukea Haahtelaa, mutta pienemmin odotuksin.
Hölmö rakkaus by Akwaeke Emezi
emotional
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
2.0
Kumppanini luki Emezin Hölmö rakkaus ja pyysi minua lukemaan sen, jotta voimme keskustella kirjasta. Minä tein työtä käskettyä ja luin kirjan, vaikka romanttinen viihdekirjallisuus ei todellakaan ole genreni.
Olen lukenut Emeziltä aiemmin Vivek Ojin kuoleman, josta pidin. Tiedän Emezin kirjoittaneen muitakin kirjoja, jotka ovat kaikki keskenään vähän erilaisia. Emezi on useamman genren taitaja ja nyt pääsin tutustumaan hänen romanttisen kirjallisuuden kirjoittamisen taitoihinsa.
Hölmö rakkaus on hyvin tyylipuhtaasti romanttista viihdekirjallisuutta. Siinä on kaikki romanttisen viihdekirjan perusainekset, ja se noudattelee genrelle tuttua kaavaa. Kirjoitustyyli ja ilmaukset ovat nekin hyvin genrelleen tyypillisiä. Emezi on todella tiennyt mitä tekee.
On aivan mahtavaa, että tämä kirja on kirjoitettu. Se on lajityypillinen, mutta sen kaikki (tai lähes kaikki) hahmot ovat rodullistettuja ja useampi hahmo on queer, queerkattaus on myös laaja. Vaikka kirjassa on tottakai rikkaita ja kauniita ihmisiä, kaikki vähän överiä ja yliampuvaa, paljon draamaa ja suuria tunteita ja isoja huokauksia ja teräviä henkäyksiä, niin kirja ei ole toksinen. Draamat selvitetään keskustelemalla. Kirjassa nostetaan esiin myös suostumus seksiin, turvaseksi ja terapia. En tiedä onko tämä nykyään tyypillistä genrelle?
Mutta vaikka kirjassa on paljon hyvää, niin ei se minun kirjani ole. Tylsistyn, kun kirjan keskiössä on suhdekiemuroiden puiminen ja se, kuka haluaa ketäkin. Osa jutuista oli yliampuvia, ja osaan jutuista oli vaikea suhtautua vakavasti. Ymmärrän, ettei tämän genren kirjojen kuulu olla niin realistisia, mutta välillä pyörittelin silmiäni.
Emeziä aion lukea lisää, mutta romanttisen viihdekirjallisuuden taidan jatkossakin jättää muille. Minä haluan näin kevyen viihteeni telkkarista ja kirjoista sitten jotain muuta.
Olen lukenut Emeziltä aiemmin Vivek Ojin kuoleman, josta pidin. Tiedän Emezin kirjoittaneen muitakin kirjoja, jotka ovat kaikki keskenään vähän erilaisia. Emezi on useamman genren taitaja ja nyt pääsin tutustumaan hänen romanttisen kirjallisuuden kirjoittamisen taitoihinsa.
Hölmö rakkaus on hyvin tyylipuhtaasti romanttista viihdekirjallisuutta. Siinä on kaikki romanttisen viihdekirjan perusainekset, ja se noudattelee genrelle tuttua kaavaa. Kirjoitustyyli ja ilmaukset ovat nekin hyvin genrelleen tyypillisiä. Emezi on todella tiennyt mitä tekee.
On aivan mahtavaa, että tämä kirja on kirjoitettu. Se on lajityypillinen, mutta sen kaikki (tai lähes kaikki) hahmot ovat rodullistettuja ja useampi hahmo on queer, queerkattaus on myös laaja. Vaikka kirjassa on tottakai rikkaita ja kauniita ihmisiä, kaikki vähän överiä ja yliampuvaa, paljon draamaa ja suuria tunteita ja isoja huokauksia ja teräviä henkäyksiä, niin kirja ei ole toksinen. Draamat selvitetään keskustelemalla. Kirjassa nostetaan esiin myös suostumus seksiin, turvaseksi ja terapia. En tiedä onko tämä nykyään tyypillistä genrelle?
Mutta vaikka kirjassa on paljon hyvää, niin ei se minun kirjani ole. Tylsistyn, kun kirjan keskiössä on suhdekiemuroiden puiminen ja se, kuka haluaa ketäkin. Osa jutuista oli yliampuvia, ja osaan jutuista oli vaikea suhtautua vakavasti. Ymmärrän, ettei tämän genren kirjojen kuulu olla niin realistisia, mutta välillä pyörittelin silmiäni.
Emeziä aion lukea lisää, mutta romanttisen viihdekirjallisuuden taidan jatkossakin jättää muille. Minä haluan näin kevyen viihteeni telkkarista ja kirjoista sitten jotain muuta.