Take a photo of a barcode or cover
katrinkirjat's reviews
1060 reviews
Tästä on vaikea puhua by Emilie Pine
emotional
inspiring
reflective
fast-paced
3.5
Tästä on vaikea puhua on esseekokoelma, jossa Emilie Pine avaa oman elämänsä vaiettuja aiheita, joista on ollut vaikea puhua. Hän avaa teksteissään isänsä alkoholismia, omaa lapsettomuuttaan, keskenmenoa ja Irlannin aborttilakeja, hän kirjoittaa tyttöydestä ja raiskauksista, kuukautisista ja naisten kehoista, sovinismista ja uupumuksesta, ja hän kirjoittaa sen kaiken naiserityisyyden huomioiden.
Pine kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti, hän laittaa itsensä likoon teksteissään. Yksinkertaisesti rakastan sitä, kun naiset kirjoittavat omasta elämästään, naiseudesta, elämästä. En ehkä kyllästy siihen ikinä, vaikka aiheet ovat usein samoja. Toisaalta aiheet ovat niitä, josta on vuosia vaiettu. Olen elähdyttävää, kun niistä ei enää vaieta, vaan ne kirjoitetaan auki, muiden luettavaksi, vertaistueksi tai kertomaan, että näistä voi ja saa ja pitää puhua.
Pinen kirjassa ei olekaan sinänsä mitään uutta, eikä se minua lukijana ravistellut suuresti, enkä kokenut suuria oivalluksia, mutta nautin kirjan lukemisesta ja luin sitä mielelläni. Kirja on oikein hyvä.
Pidin erityisesti siitä, miten helppo- ja nopealukuista tekstiä Pine on kirjoittanut. Joidenkin yhteiskunnallisten ja feminististen teosten parissa kun joutuu totetamaan, että tämä ei ole kaikille, niin tämän äärellä voi todeta, että tämä sopii kaikille. Tällaisia tekstejä kaivataan yhä lisää.
Pine kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti, hän laittaa itsensä likoon teksteissään. Yksinkertaisesti rakastan sitä, kun naiset kirjoittavat omasta elämästään, naiseudesta, elämästä. En ehkä kyllästy siihen ikinä, vaikka aiheet ovat usein samoja. Toisaalta aiheet ovat niitä, josta on vuosia vaiettu. Olen elähdyttävää, kun niistä ei enää vaieta, vaan ne kirjoitetaan auki, muiden luettavaksi, vertaistueksi tai kertomaan, että näistä voi ja saa ja pitää puhua.
Pinen kirjassa ei olekaan sinänsä mitään uutta, eikä se minua lukijana ravistellut suuresti, enkä kokenut suuria oivalluksia, mutta nautin kirjan lukemisesta ja luin sitä mielelläni. Kirja on oikein hyvä.
Pidin erityisesti siitä, miten helppo- ja nopealukuista tekstiä Pine on kirjoittanut. Joidenkin yhteiskunnallisten ja feminististen teosten parissa kun joutuu totetamaan, että tämä ei ole kaikille, niin tämän äärellä voi todeta, että tämä sopii kaikille. Tällaisia tekstejä kaivataan yhä lisää.
Content Warnings
Moderate: Rape
Kun jäljet katoavat by Elina Backman
dark
mysterious
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
2.0
Kuuntelin jo toisen Backmanin jännärisarjan osan, ja olen eniten iloinen siitä, että a) olen jollain tasolla oppinut kuuntelemaan äänikirjoja (ainakin yhden lukijan lukemana) ja b) tällä tavoin pystyn tutustumaan jännäreihin, jotka eivät noin lähtökohtaisesti ole oikein genreni.
Backmanin jännärisarjan toisessa osassa on samoja tyyppejä, kuin ekassakin, mutta rikokset ja rikolliset vaihtuvat. Jos ensimmäinen osakaan ei ollut mikään ihan mieletön kokemus (joskin kuitenkin kiva kuunnella!), niin tämä toinen oli kyllä sitä kehnompi.
Periaatteessa ydin ja idea olivat hyvät, mutta tarina tuntui olevan aika hajallaan. Mihinkään ei oikein syvennytty kunnolla (vertaan tätä ensimmäiseen kirjaan, jossa syvennyttiin oikein syvälle pikkukylän elämään ja rikoksiin), ja joitakin lankoja heitettiin ilmaan, mutta ei kuitenkaan lopulta käsitelty loppuun. Tämän runsaudesta olisi voinut karsia pois ylimääräisiä, ja syventää hahmoja ja ydintä.
Cozy crime on ainakin tässä tapauksessa melko kuvailevaa. Pidän siitä tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä kuvailuja oli mielestäni hieman liikaa. Se nimenomaan etäännytti tarinasta välillä. Myös täytelauseet, jotka eivät tuntuneet edes olevan tosia saati relevantteja, ärsyttivät.
Jokin kerronnassa hieman tökki. Ensimmäisen kirjan kohdalla nimittäin kerronta toimi mielestäni paremmin.
Tarina oli myös himpun verran epäuskottava, siitäkin huolimatta, että harvoin odotan rikoskirjojen olevan super uskottavia.
Mutta kaikesta marmatuksestani huolimatta tässä on kyllä kirjasarja ja sillä sellainen lukija, jota todennäköisesti tulen kuuntelemaan lisää.
Nyt aion kuitenkin kokeilla välillä jotain ihan muuta.
Backmanin jännärisarjan toisessa osassa on samoja tyyppejä, kuin ekassakin, mutta rikokset ja rikolliset vaihtuvat. Jos ensimmäinen osakaan ei ollut mikään ihan mieletön kokemus (joskin kuitenkin kiva kuunnella!), niin tämä toinen oli kyllä sitä kehnompi.
Periaatteessa ydin ja idea olivat hyvät, mutta tarina tuntui olevan aika hajallaan. Mihinkään ei oikein syvennytty kunnolla (vertaan tätä ensimmäiseen kirjaan, jossa syvennyttiin oikein syvälle pikkukylän elämään ja rikoksiin), ja joitakin lankoja heitettiin ilmaan, mutta ei kuitenkaan lopulta käsitelty loppuun. Tämän runsaudesta olisi voinut karsia pois ylimääräisiä, ja syventää hahmoja ja ydintä.
Cozy crime on ainakin tässä tapauksessa melko kuvailevaa. Pidän siitä tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä kuvailuja oli mielestäni hieman liikaa. Se nimenomaan etäännytti tarinasta välillä. Myös täytelauseet, jotka eivät tuntuneet edes olevan tosia saati relevantteja, ärsyttivät.
Jokin kerronnassa hieman tökki. Ensimmäisen kirjan kohdalla nimittäin kerronta toimi mielestäni paremmin.
Tarina oli myös himpun verran epäuskottava, siitäkin huolimatta, että harvoin odotan rikoskirjojen olevan super uskottavia.
Mutta kaikesta marmatuksestani huolimatta tässä on kyllä kirjasarja ja sillä sellainen lukija, jota todennäköisesti tulen kuuntelemaan lisää.
Nyt aion kuitenkin kokeilla välillä jotain ihan muuta.
Vuosi horroksessa by Ottessa Moshfegh
dark
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
3.0
Idän pikajunan arvoitus by Agatha Christie
mysterious
fast-paced
3.0
Agatha Christien klassikko (onhan tämä klassikko?) on viihdyttävä, nopealukuinen ja ennalta arvaamaton (arvaan aina jännäreiden loput etukäteen). Kirja on ilmestynyt vuonna 1937 ensimmäisen kerran ja vaikka kuinka aikansa tuotteena kirjaa tarkastelee, niin sen rotupuhe ja rasismi häiritsevät lukemista melko paljon. Nykylukijana niitä on vaikeampi sivuuttaa.
Ei tämä kuitenkaan niin hirveä ollut kuin Ikiyö, jonka luin viime vuonna.
Ei tämä kuitenkaan niin hirveä ollut kuin Ikiyö, jonka luin viime vuonna.
Elämänmeno by Pirkko Saisio
funny
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
5.0
Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno oli niin huikean hieno, että on vaikea uskoa sitä esikoisteokseksi, jonka hän on kirjoittanut 26-vuotiaana. Saision tiivis ja nerokas kerronta onnistuu herättämään kokonaisen työläisperheen elämän eloon ja kertomaan heidän tarinaansa useiden vuosien ajan vain reilussa 200 sivussa. Uskomatonta taituruutta!
Kirjaan on onnistuttu vangitsemaan elävästi menneiden vuosien painoa, historiaa, ihmisten arkea ja ihmisiä, että teos tulee nopeasti iholle, tuntuu aidolta ja välittömältä. Teoksesta huomaa, että Saisio on saanut siihen vaikutteita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ympärillä olevista ihmisistä, ja niistä paikoista, joissa hän itsekin on aikoinaan kasvanut.
En yhtään ihmettele, että Saisio saa juuri tästä kirjasta edelleen paljon kiitosta ja kommentteja, sillä niin hyvä se on. Itse en kuitenkaan aio jäädä esikoisen pauloihin, vaan aion jatkaa Saision kirjojen parissa.
Tämä oli siis ensimmäinen Saisiolta (kokonaan) lukemani teos ikinä. Aiemmin olen lukenut Junkkaalan kirjoittaman kirjan Saisiosta. Nyt on aika lukea Saisiota.
Kirjaan on onnistuttu vangitsemaan elävästi menneiden vuosien painoa, historiaa, ihmisten arkea ja ihmisiä, että teos tulee nopeasti iholle, tuntuu aidolta ja välittömältä. Teoksesta huomaa, että Saisio on saanut siihen vaikutteita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ympärillä olevista ihmisistä, ja niistä paikoista, joissa hän itsekin on aikoinaan kasvanut.
En yhtään ihmettele, että Saisio saa juuri tästä kirjasta edelleen paljon kiitosta ja kommentteja, sillä niin hyvä se on. Itse en kuitenkaan aio jäädä esikoisen pauloihin, vaan aion jatkaa Saision kirjojen parissa.
Tämä oli siis ensimmäinen Saisiolta (kokonaan) lukemani teos ikinä. Aiemmin olen lukenut Junkkaalan kirjoittaman kirjan Saisiosta. Nyt on aika lukea Saisiota.
Ørja by Riikka Sandberg
mysterious
fast-paced
2.5
Ørja päätyi luettavakseni, kun kumppanini bongasi sen jostain kirjojen vaihtopisteeltä, toi kotiin, luki itse ja suositteli minullekin. Päätin tarttua kirjaan nyt tammikuussa, kun luen vain oman hyllyn kirjoja, ja etsin kevyempää kirjaa toisen kesken olevan rinnalle. Lisäksi haluan lukea omaa hyllyä ns. tyhjäksi, eli laittaa kiertoon ne vähemmän lempparit ja epäilin, että Ørja voisi olla tällainen. Ja niin se kyllä onkin.
Kirjasta ei tullut omaa lemppariani.
Kirjassa on paljon hyvää. Pidän sen ideasta, ydintarinasta, miljööstä ja hahmoistakin. Se availee menneisyyden historiaa naisten näkökulmasta ja kietoo kaiken vielä koukuttavahkoon mysteeriin. Periaatteessa kaikki peruspalikat ovat kunnossa. Mikä sitten mättää?
Isoimmaksi ongelmaksi koin sen, että tarina ei tunnu täysin uskottavalta. Siinä on pieniä ja välillä isompiakin hetkiä, jotka eivät ole uskottavia, ja se syö pohjaa vähän koko tarinalta. Kirjan kerrontatyyli on kiinnostava valinta, mutta huomasin kovasti kaipaavani tekstiin hahmojen motiivien, ajatusten ja tunteiden availua, jotain sellaista, joka toisi hahmoja lähemmäs lukijaa. Nyt luin kirjaa näin: "miten helvetissä se nyt vaan yhtäkkiä ottaa jonkun vieraan ihmisen vajasta laitteen lupaa kysymättä ja alkaa kuunnella jotain nauhoitteita?!". Varsinkin kirjan alku ei jotenkin tahtonut toimia, mutta kun lopussa alkoi koko mysteerikimppu aueta, niin sitten kerronta tuntui ihan hyvältä valinnalta.
Toinen ongelma oli se, että kirja nappasi mukaansa vasta noin 150 sivun paikkeilla ja siihen asti mietin vähän väliä, että pitäisikö vain jättää kesken. Aika lähellä oli, etten jättänyt. Alku ei jotenkin napannut mukaansa, eikä herättänyt kiinnostustani kunnolla. Vähän turhan pitkä alustus tarinalle.
Lisäksi tarinan päähenkilö, joka kuuntelee äänitteitä, tuntuu jotenkin täytehahmolta koko tarinassa. Vähän sellaiselta pakolliselta, mutta tylsältä osalta, jotta tarina toimii. Hänestä olisi mielestäni pitänyt tehdä kiinnostavampi, jotta myös hänen tarinansa heräisi kunnolla eloon. Ja jotta yksi osa tarinaa aukeaisi lukijalle ymmärrettävämmin.
Niin tai näin, kirja on nyt luettu. Kirja loppu koukutti ja luin sen nopeastikin. Kokonaisuus ja kirjan idea olivat ihan hyvät, mutta kun miettii kirjaa lukiessa 150 sivua pitäisikö jättää siihen, niin se kyllä syö kirjaa aika paljon.
Kirjasta ei tullut omaa lemppariani.
Kirjassa on paljon hyvää. Pidän sen ideasta, ydintarinasta, miljööstä ja hahmoistakin. Se availee menneisyyden historiaa naisten näkökulmasta ja kietoo kaiken vielä koukuttavahkoon mysteeriin. Periaatteessa kaikki peruspalikat ovat kunnossa. Mikä sitten mättää?
Isoimmaksi ongelmaksi koin sen, että tarina ei tunnu täysin uskottavalta. Siinä on pieniä ja välillä isompiakin hetkiä, jotka eivät ole uskottavia, ja se syö pohjaa vähän koko tarinalta. Kirjan kerrontatyyli on kiinnostava valinta, mutta huomasin kovasti kaipaavani tekstiin hahmojen motiivien, ajatusten ja tunteiden availua, jotain sellaista, joka toisi hahmoja lähemmäs lukijaa. Nyt luin kirjaa näin: "miten helvetissä se nyt vaan yhtäkkiä ottaa jonkun vieraan ihmisen vajasta laitteen lupaa kysymättä ja alkaa kuunnella jotain nauhoitteita?!". Varsinkin kirjan alku ei jotenkin tahtonut toimia, mutta kun lopussa alkoi koko mysteerikimppu aueta, niin sitten kerronta tuntui ihan hyvältä valinnalta.
Toinen ongelma oli se, että kirja nappasi mukaansa vasta noin 150 sivun paikkeilla ja siihen asti mietin vähän väliä, että pitäisikö vain jättää kesken. Aika lähellä oli, etten jättänyt. Alku ei jotenkin napannut mukaansa, eikä herättänyt kiinnostustani kunnolla. Vähän turhan pitkä alustus tarinalle.
Lisäksi tarinan päähenkilö, joka kuuntelee äänitteitä, tuntuu jotenkin täytehahmolta koko tarinassa. Vähän sellaiselta pakolliselta, mutta tylsältä osalta, jotta tarina toimii. Hänestä olisi mielestäni pitänyt tehdä kiinnostavampi, jotta myös hänen tarinansa heräisi kunnolla eloon. Ja jotta yksi osa tarinaa aukeaisi lukijalle ymmärrettävämmin.
Niin tai näin, kirja on nyt luettu. Kirja loppu koukutti ja luin sen nopeastikin. Kokonaisuus ja kirjan idea olivat ihan hyvät, mutta kun miettii kirjaa lukiessa 150 sivua pitäisikö jättää siihen, niin se kyllä syö kirjaa aika paljon.
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä by Anna-Riikka Carlson
emotional
informative
inspiring
reflective
medium-paced
3.5
Sivuseikka by Adania Shibli
dark
sad
fast-paced
5.0
Niin hyvä, niin hirveä.
Content Warnings
Graphic: Gun violence, Sexual violence
Taiteen historia ilman miehiä by Katy Hessel
hopeful
informative
inspiring
lighthearted
medium-paced
4.0
Taiteen historia ilman miehiä on informatiivinen, ja äärimmäisen kiinnostava teos jokaiselle, jota kiinnostaa taide, taiteen historia ja naisten historia. Olin aivan hurmiossa, kun aloin lukea teosta. Vihdoin sellainen taiteen historiasta kertova teos, joka tuo näkyväksi kaikki ne taidetta tehneet naiset, jotka ovat jääneet aina liian vähälle huomiolle.
Olen aina rakastanut taidetta sen monissa muodoissa, mutta historia ei ole hirveästi kiinnostanut yleisellä tasolla. Koska historia on lähes aina kirjoitettu miesten näkökulmasta, miesten historiasta. Niitä lukiessa on lähinnä miettinyt onko naisia ollut olemassa historiassa lainkaan? Tällaiset teokset korjaavat näitä vääristymiä.
Luin kirjaa pitkin syksyä palasina, sillä halusin paneutua siihen ajatuksella, ja koska kirja on hyvin informatiivinen, siinä on paljon sulateltavaa. Kirja liikkuu yleisellä tasolla (tarkoituksella), eikä moneenkaan taiteilijaan ehditä syventyä. Tästä syystä jo kirjaa lukiessa hakukoneet sauhusivat, kun etsin lisää tietoa kiinnostavista taiteilijoista.
Kirjan tarkoitus on avata ovi taiteen historiaan, ei nostaa vain tiettyjä taiteilijoita keskiöön. Mutta teos ei tietenkään pysty esittelemään jokaista taidetta tehnyttä naista, vaan kirjassa on vain murto-osa taiteilijoista. Kirjan painopiste on myös länsimaalaisissa taiteilijoissa, vaikka se nostaakin esiin myös rodullistettuja taiteilijoita sekä erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia taiteilijoita.
Pidin kirjasta paljon. Se oli aivan ominta lempilajiani.
Pientä viilausta se olisi kuitenkin kaivannut. Teksti oli paikoin sekavaa, mikä olisi ehkä saatu korjattua huolellisemmalla oikoluvulla. Teksti olisi voinut myös olla jämäkämpää. Aina kuvat ja teksti, jossa kuvaan viitattiin, eivät menneet rytmissä. Olisin kaivannut kuvan ja siitä kertovan tekstin samalle aukeamalle lukemisen helpottamiseksi.
Tekstissä oli välillä lueteltu taiteilijoiden nimiä ilman, että heihin paneuduttiin. Nämä eivät lukijan näkökulmasta olleet kovin tarpeellisia. Olisi riittänyt, että ne olisi ollut kirjan lopun aikajanaan lisätty.
Kirja on niin hyvä, että olisi toivonut, että se olisi hiottu ihan huippuunsa tietokirjana. Kokonaisuus on kuitenkin huikean kiinnostava ja yksi kiinnostavampia kirjoja, joita olen hetkeen lukenut.
Olen aina rakastanut taidetta sen monissa muodoissa, mutta historia ei ole hirveästi kiinnostanut yleisellä tasolla. Koska historia on lähes aina kirjoitettu miesten näkökulmasta, miesten historiasta. Niitä lukiessa on lähinnä miettinyt onko naisia ollut olemassa historiassa lainkaan? Tällaiset teokset korjaavat näitä vääristymiä.
Luin kirjaa pitkin syksyä palasina, sillä halusin paneutua siihen ajatuksella, ja koska kirja on hyvin informatiivinen, siinä on paljon sulateltavaa. Kirja liikkuu yleisellä tasolla (tarkoituksella), eikä moneenkaan taiteilijaan ehditä syventyä. Tästä syystä jo kirjaa lukiessa hakukoneet sauhusivat, kun etsin lisää tietoa kiinnostavista taiteilijoista.
Kirjan tarkoitus on avata ovi taiteen historiaan, ei nostaa vain tiettyjä taiteilijoita keskiöön. Mutta teos ei tietenkään pysty esittelemään jokaista taidetta tehnyttä naista, vaan kirjassa on vain murto-osa taiteilijoista. Kirjan painopiste on myös länsimaalaisissa taiteilijoissa, vaikka se nostaakin esiin myös rodullistettuja taiteilijoita sekä erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia taiteilijoita.
Pidin kirjasta paljon. Se oli aivan ominta lempilajiani.
Pientä viilausta se olisi kuitenkin kaivannut. Teksti oli paikoin sekavaa, mikä olisi ehkä saatu korjattua huolellisemmalla oikoluvulla. Teksti olisi voinut myös olla jämäkämpää. Aina kuvat ja teksti, jossa kuvaan viitattiin, eivät menneet rytmissä. Olisin kaivannut kuvan ja siitä kertovan tekstin samalle aukeamalle lukemisen helpottamiseksi.
Tekstissä oli välillä lueteltu taiteilijoiden nimiä ilman, että heihin paneuduttiin. Nämä eivät lukijan näkökulmasta olleet kovin tarpeellisia. Olisi riittänyt, että ne olisi ollut kirjan lopun aikajanaan lisätty.
Kirja on niin hyvä, että olisi toivonut, että se olisi hiottu ihan huippuunsa tietokirjana. Kokonaisuus on kuitenkin huikean kiinnostava ja yksi kiinnostavampia kirjoja, joita olen hetkeen lukenut.