msaari's reviews
2556 reviews

Pieni suuri tarina ystävyydestä by Réka Király

hopeful inspiring lighthearted fast-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? No
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? Yes

3.5

Yö näyttää rauhalliselta. Siili ja Jänis lähtevät yökylään ystävänsä Ketun luokse. Ulkona alkaa nousta myrsky, joka saa Siilin pelkäämään. Ovelta kuuluva koputus säikäyttää Ketun ja Siilin, mutta siellä on vain Hiiri, läpimärkänä. Hiiri haluaisi poimia päärynänsä, joka on juuri kypsynyt. 

 

Mutta miksi päärynä pitää poimia keskellä yötä? Selitys on yksinkertainen: Hiiri pelkää päivällä puun ympärillä pörrääviä ampiaisia. Kaikilla on siis jotain, mitä he pelkäävät, paitsi Jäniksellä. Hän on urhea eikä pelkää mitään. Ystävät ottavat yhdessä asiakseen auttaa Hiirtä ja poimia päärynän puusta – ja niin vain löytyy asia, jota Jäniskin pelkää. Korkea paikka saakin Jäniksen kauhun valtaan. 

 

Pieni suuri tarina ystävyydestä on nimensä mukaisesti kertomus ystävistä ja ystävyydestä, mutta myös erilaisista peloista ja niiden voittamisesta ystävien tukemana. Lopulta kaikki järjestyy, kun ystävät ovat yhdessä. 

 

Réka Királyn Pieni suuri tarina -kuvakirjasarjassa käsitellään elämän perusasioita lapsille sopivalla tasolla. Királyn kuvitukset ovat kauniita ja suurisilmäiset, ilmeikkäät ja selkeät hahmot toimivat hyvin kirjan kohderyhmälle eli pienille lapsille. Nämä ovat ilahduttavia kuvakirjoja kaikin tavoin. 

 

Alkuperäinen painos kirjasta on loppu, mutta Etana Editions julkaisi vuonna 2022 yhteisniteen Pieni suuri tarina huomisesta ja ystävyydestä, josta löytyy myös tämä tarina. 

Runotyttö maineen polulla by L.M. Montgomery

emotional funny hopeful inspiring medium-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? No

4.0

Runotytön tarina jatkuu Kaisa Rannan lyhentämättömien suomennosten toisessa osassa. Orpotyttö on kasvanut teiniksi ja pääsee käymään lukiota. Luvassa on paljon taiteellista haaveilua, aina vain parempaa ja menestyksekkäämpää kirjoittamista, kevyesti skandaalinkäryisiä seikkailuja ystävien kanssa ja vähän myös silmien aukeamista rakkaudelle.

Emily on kovasti kypsynyt ensimmäisestä Runotyttö-kirjasta. Kirja etenee edellisen tapaan yhdistelmänä kerrottua tarinaa ja Emilyn päiväkirjamerkintöjä; nyt päiväkirjamerkinnät ovat vähän laajempia ja kypsempiä. Emilyn kehitys kirjoittajana näkyy hienosti kirjojen edetessä. 

Kaisa Rannan suomennos on oivallinen ja ennen kaikkea uskollinen alkuteokselle; sitä ei voi sanoa aikaisemmista suomennoksista.

Sukupolvialus by Kristian Blomberg

challenging reflective medium-paced

2.0

Blombergin runous on miellyttänyt ja ajatus tieteisfiktiosta ponnistavasta runokokoelmasta miellytti. Kokoelma osoittautui kuitenkin pettymykseksi.

Blomberg kirjoittaa hyvin fragmentaarisesti ja elliptisesti. Loppupuolelta löytyy jonkun verran hyviä oivalluksia (“vielä hetken / saatamme olla ihmisiä / ja tunnistaa liikennevaloja maisemasta”), mutta kokonaisuus on muuten lähinnä turhauttavalla tavalla vaikeasti hahmottuva.

Toisinaan runoissa vaikeus ei haittaa, mutta tämän kanssa lähdin jotenkin heti väärällä jalalla liikkeelle ja huomasin lähinnä ärtyväni Blombergin tavasta asetella säkeensä. Jättipä kylmäksi! 

Pieni suuri tarina huomisesta by Réka Király

reflective fast-paced

• Plot- or character-driven? N/A

4.0

Pöllöllä on vaikea kysymys. “Mitä HUOMENNA oikein tarkoittaa?” Eläinystävät yrittävät auttaa ja vastata, mutta eipä heidän vastauksistaan ole Pöllölle apua. Kukaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Siili miettii, että ehkä keskellä yötä tapahtuu jotain, kun tänään muuttuu huomiseksi, mutta sitähän ei voi tietää, kun on nukkumassa. Niinpä ystävykset päättävät valvoa koko yön Pöllön kanssa ja odottaa huomisen tulemista yhdessä. 

 

Réka Királyn Pieni suuri tarina -kirjasarjan ensimmäisessä osassa pohditaan kieltämättä varsin hankalaa filosofista kysymystä. Kun joka päivä on tänään, milloin se huominen oikein tulee? Tässä riittää muutaman vuoden ikäisille pienille pohdiskelijoille ihmeteltävää. Eipä tämäkään kirja kovin selkeää vastausta anna. Jotenkin huvittikin Goodreadsissa ollut kahden tähden arvio, jossa todettiin ”I found this book to be more confusing than helpful.” Niinpä niin. 

 

Királyn kuvitustyyli on säilynyt samana sarjan mittaan: tämän ensimmäisen voisi pistää vasta ilmestyneen Pieni suuri tarina surusta -kirjan rinnalle, ja samaltahan ne näyttävät. Eläinten suuret silmät ja selkeät piirteet sopivat hyvin pienille lukijoille. Kirja on kaunis katsella. 

 

Alkuperäisen WSOY:n julkaiseman kirjan painos on loppu, mutta sarjan uusi kustantaja Etana Editions julkaisi vuonna 2022 yhteisniteen Pieni suuri tarina huomisesta ja ystävyydestä, jossa on kaksi sarjan kirjaa samoissa kansissa. 

Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus by Maria Laakso

funny informative medium-paced

4.5

Kirjallisuudentutkija Maria Laakso on kirjoittanut kolme Taltuta klassikko -kirjaa, jotka esittelevät kirjallisuuden kanonisoituja klassikoita kepeällä ja humoristisella otteella. Minun lukulistalleni kirjat potkaisi Takakansi-podcastin jakso, jossa Laakso oli vieraana puhumassa kirjoista. Ensimmäisenä lukuvuoron sai trilogian keskimmäinen, joka käsittelee länsimaisen kirjallisuuden klassikoita. 

 

Kirja käy läpi länsimaisen kirjallisuuden perinteiset periodit: antiikin, keskiajan, renessanssin, valistuksen, romantiikan, realismin, modernismin ja postmodernismin. Jokaiselta aikakaudelta esitellään yleensä kaksi teosta, eli yhteensä  kirja käy läpi 16 klassikkoteosta. Määrä on sinänsä aika pieni, mutta käsittely on perinpohjaista, joten kirjalle tulee jo tällä kattauksella mittaa yli 300 sivua. 

 

Otos on edustava. Totta kai listalta puuttuu vaikka mitä, mutta haastaisin silti lukijat kehittelemään paremman kuudentoista kirjan setin koko länsimaisen kirjallisuuden historiasta kirjan kohderyhmä huomioon ottaen. Valistuksen ajalta on esimerkiksi poimittu Robinson Crusoe ja Gulliverin retket, kumpikin todella tuttuja, mutta myös monin osin tuntemattomia klassikoita. Tavoitteena on ollut pöyhiä sitä klassisisinta kaanonia, mutta toisaalta mukaan on haettu myös keskimääräistä kaanonia enemmän naiskirjailijoita. 

 

Laakson tyyli käsitellä kirjoja on reipas ja vauhdikas. Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin tapahtumia Laakso tiivistää esimerkiksi tähän tapaan: 

 

Muiden aviosuunnitelmien kanssa vaikuttaa käyvän kalpaten. Niin Bingley kuin Darcykin katoavat kuvioista. Janen sydän särkyy, kun Bingley ghostaa hänet. Elizabeth saa myöhemmin tietää syyn, kun hän matkustaa Charloten ja Collinsin luo kylään. Mestoille sattuu nimittäin myös Darcy, joka eräänä tunteikkaana hetkenä ottaa ja Elizabethin hämmästykseksi kosii. Kosinta on täysi farssi. Ei ole leivokseen piilotettua sormusta tai hurraavan urheilustadionin edessä suoritettua polvistumista. On vain Darcyn niljake, joka alentuvaan tyyliinsä kertoo, että no hei voisin minä sinut naida, vaikka oletkin köyhä, vaatimattoman näköinen ja huonosti kasvatettu. 

 

Nuorisokieli ei mene överiksi, vaan kirja on oikein sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu. Kyllä tämä vähemmän tosikoille aikuisillekin sopii. Humoristisuus ei myöskään tarkoita lukijoiden aliarvioimista, vaan Laakso iskee kyllä kiinni oikeisiin asioihin, ei arastele kirjallisuustieteellisiä käsitteitä (jotka kyllä selvitetään aina hyvin) ja pohdiskelee esimerkiksi useamman sivun verran Jane Austenin teosten yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja Ylpeyden ja ennakkoluulon feministisyyttä – antamatta sitten asiaan selkeää yksiselitteistä vastausta, koska sellaista ei ole. 

 

Kirjassa on Johanna Rojolan kuvitus. Kovin paljon kuvitusta ei ole, mutta Rojolan piirrokset tuovat mukavasti lisäväriä kirjaan. Laura Lyytisen graafinen suunnittelu ansaitsee myös maininnan: kirja on kaikkinensa oikein miellyttävän näköinen ja mukavaa luettavaa. Minttu Mustakallion lukemaa äänikirjaa on kehuttu paljon ja pikaisella koekuuntelulla sitä kelpaa kyllä suositella. Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus on erinomainen johdatus länsimaisen kirjallisuuden historiaan ja kehityskulkuihin, joka sopii kenelle tahansa, joka haluaa perehtyä aiheeseen kepeällä ja hauskalla otteella. 

Sukellus by Laura Liimatainen

emotional funny hopeful reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

Parikymppinen Ulla on jälleen kerran hakenut lääkikseen. Lukion jälkeen ohjelmassa on ollut pari vuotta huoltoasemahommia ja pääsykokeita, mutta nyt Ulla on muuttanut jo kesällä Helsinkiin. Siellä hän odottaa pääsykokeiden tuloksia ja työskentelee Linnanmäellä grillissä. Unelmissa siintää uusi elämä, jossa hän on lääketieteen opiskelija, menestynyt ja upea. 

 

Juuri nyt Ulla ei koe oloaan upeaksi. Hän on lihava ja miettii jatkuvasti, miten muut hänet näkevät ja kokevat. Taustalla on vuosikausien vääristynyt suhde ruokaan ja ulkonäköön, jota äidin perusteellinen dieettipakkomielle on ruokkinut. Ura lääkärinäkin on ennen kaikkea äidin toive. 

 

Huvipuiston grillillä Ulla tutustuu Noomiin, joka opiskelee jo yliopistossa ja on muutenkin kaikin puolin upea. Noomi puhuu taukoamatta, on laiha ja näyttää kauniilta, on tiedostava ja fiksu ja ilmeisen varakkaasta taustasta. Miksi Noomi siis haluaa olla Ullan ystävä? Ulla tarkkailee tilannetta jatkuvasti, vähän kadehtii ja epäilee. Tiukassa paikassa naamalle löytyy kuitenkin aina iloinen asiakaspalveluhymy. 

 

Laura Liimatainen on tehnyt uraa kääntäjänä, erityisesti viihdekirjallisuuden ja Bridgerton-kirjojen parissa. Tämä on Liimataisen esikoisteos kirjailijana. Julkaistavaksi se päätyi S&S:n Kirjalliset ystävät -kirjoituskilpailun myötä. Kilpailussa haettiin ystävyyssuhteita käsitteleviä käsikirjoituksia, koska ystävyyttä kuvataan kirjoissa harvemmin kuin romanttisia suhteita tai perhesuhteita. Sukellus palkittiin ja syystä: se on oikein oivallinen ystävyyden kuvaus. Perhesuhteitakin toki mukana on, mutta Ullan suhde äitiinsä on kieltämättä tavanomaisempi aihe ja jääkin kirjassa pienempään osaan. 

 

Ystävyyden tiellä on mielenkiintoisia esteitä. Ullan lihavuus ja siitä johtuvat itsetunto-ongelmat ovat hyvin kuvattuja, samoin kateus Noomia kohtaan. Sukellus käsittelee myös luokka- ja varallisuuskysymyksiä: Ullan ja Noomin välillä on selkeä ero pääoman määrässä, niin taloudellisen kuin henkisen. Samalla Ullan näkemys Noomin etuoikeutetusta asemasta ei ole täysin todenmukainen; Ulla on itsekeskeisyydessään sokea Noomin ongelmille. 

 

Tarina on kirjoitettu pääasiassa Ullan näkökulmasta. Noomi saa kirjassa muutaman välähdyksen, joissa tilannetta katsotaan hänen silmistään. Paljon on myös puhetta vedestä. Ulla nauttii vedessä olemisesta, mutta ei muiden katseista. Lopulta halu palata johonkin alkukantaiseen vesielämään, aikaan ennen elämän nousemista kuivalle maalle, on romaanin käännekohdan laukaiseva tapahtuma. Tämä puoli romaanista tarjoaa paljon kiinnostavaa symboliikkaa pohdittavaksi, jos on sillä tavalla kallellaan; muuten voi nauttia Liimataisen taitavasti vesielementin kuvaamisesta. Myös Ullan lihavan vartalon lihallisuus ja fyysisyys välittyy tekstistä hienosti. 

 

Sukellus on hieno esikoisteos, jonka pohjalta Liimataisen soisi kyllä käyttävän aikaansa käännöstöiden lisäksi myös omaan kirjalliseen tuotantoon. 

Taatelitalvi by Maija Kajanto

emotional lighthearted fast-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? No
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

Krisse Kivimaan ura kahvilanpitäjänä lähti käyntiin Maija Kajannon Korvapuustikesä-kirjassa. Siinä Krisse pakeni ankeaa työtä pääkaupunkiseudulla keskisuomalaiseen Pyhäjärven pikkukaupunkiin ja ryhtyi siellä pyörittämään mummonsa kahvilaa. Ensimmäinen kesä päättyi päätökseen jäädä Pyhäjärvelle vielä syksynkin tullessa. 

 

Sarjan toinen osa, Taatelitalvi, tapahtuu nimensä mukaisesti talvella. Joulu on tulossa ja Krisse on perustanut kahvilan rinnalle pienen butiikkihotellin. Läheisen laskettelurinteen pitäjällä on suuria suunnitelmia matkailun suhteen ja pieni hotelli tukee niitä mukavasti. Krisse kuitenkin on tainnut haukata liian suuren palan: kuinka yksi ihminen voi pyörittää sekä kahvilaa että hotellia, kun varaa varsinaisiin työntekijöihinkään ei ole. 

 

Välillä käykin mielessä, että mitä feel goodia tämä oikein on, kun Krisse ruoskii itseään kohti loppuunpalamista ja tuhoa. Krisse on juuri sellainen kliseinen yrittäjä, joka on töissä 30 tuntia vuorokaudessa kymmenen päivää viikossa, ja lomaa on muuten pidetty viimeksi 28 vuotta sitten. No, viihdettä tämä kuitenkin on, ja onneksi kirja on noin sata sivua edeltäjäänsä lyhyempi – 300–400-sivuisena Krissen hotellijoulustressi olisi kyllä ollut liikaa. 

 

Ihmissuhdekuvioitakin kehitellään. Edellisessä osassa Krisselle alkoi muodostua lämpimiä tunteita Pyhäjärven kunnanjohtaja Tommia kohtaan. Nyt Tommin ero on selvä, mutta mies on paennut Pyhäjärveltä virkavapaalle. Puhumattomat asiat alkavat vähän hiertää ja mummokin tuntuu salailevan Krisseltä jotain. Vähän tässä on sellaista turhasta hermoilua – kai se nyt on selvää, että ihmiselle, jonka kanssa on ollut kymmenen vuotta naimisissa, on kertonut asioistaan eri tavalla kuin potentiaaliselle deittikumppanille, jonka on tuntenut muutaman kuukauden? Krissen käytös on toki sinänsä helppo pistää tolkuttoman työkuormituksen piikkiin. 

 

Asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin. Taatelitalvi on sujuvasti etenevä kirja, jossa koko ajan tapahtuu ja juoni kulkee eteenpäin. Kaikenlaisia sivukuvioita ei näin tiiviiseen kirjaan kovin paljon mahdu, mutta se, mitä kirjassa on, enimmäkseen toimii. Kyllä tästä hyvillä mielin Sahramisyksyyn jatkaa. 

Kuolema kulkee kartanohotellissa by Kate Atkinson

funny mysterious tense medium-paced

• Plot- or character-driven? A mix
• Strong character development? No
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? Yes
• Flaws of characters a main focus? Yes

4.5

Kate Atkinson esitteli yksityisetsivä Jackson Brodien lukijoille vuonna 2004 kirjassa Case Histories (suom. Ihan tavallisena päivänä). Entinen sotilas ja poliisi Brodie tutki monisäikeisiä, useilla eri aikatasoilla ja runsaalla henkilögallerialla kuorrutettuja juttujaan neljässä kirjassa vuosina 2004–2010. Sen jälkeen S&S tarttui sarjaan ja Kaisa Kattelus suomensi kaikki neljä osaa. 

 

Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen Atkinson palasi Brodien pariin Big Sky -kirjalla vuonna 2019. Se ilmestyi samana vuonna suomeksi nimellä Liian kirkas taivas. Viiden vuoden tauon jälkeen Brodie on täällä taas: Death at the Sign of the Rook ilmestyi englanniksi 2024 ja suomeksi Kuolema kulkee kartanohotellissa -nimellä nyt alkuvuodesta. Tämäkin on edelleen Katteluksen kädenjälkeä. Kirja on vähän ristiriitainen: se on sekä tuttua ja turvallista Brodieta, mutta erottuu myös selvästi sarjan aikaisemmista kirjoista. 

 

Aloitetaan vaikka nimestä; Atkinsonin kirjoilla on ylipäänsä hyviä nimiä. Tässä suomennoksen nimi on todella kliseinen: Kuolema kulkee -alkuisia kirjoja on vaikka kuinka paljon, erityisesti Peter Jamesin kirjojen suomennoksissa tätä mallia on käytetty, mutta muutenkin. Se antaa jo vähän osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Ennen kuin kuolema pääsee kulkemaan kartanohotellissa, Atkinson pohjustaa tapahtumia kuitenkin pitkän kaavan mukaan. 

 

Aloitetaan siis alusta. Alussa on taidevarkaus. Dorothy Padgett on poistunut ajasta iäisyyteen ja kuoleman yhteydessä poistui myös hänen makuuhuoneessaan ollut renessanssiaikainen taulu, naisen muotokuva. Perilliset, sisarukset Hazel ja Ian, eivät pidä taulua kovin arvokkaana, sitä ei ollut vakuutettu tai arvioitu, mutta tunnearvon vuoksi se olisi mukava saada takaisin. Jostain syystä taulun katoaminen ei kuitenkaan ole poliisiasia, vaan asiaa tutkimaan on pestattu Jackson Brodie. Huushollista on poistunut myös Melanie Hope, Dorothyn hoitaja, josta ei Dorothyn kuoleman jälkeen ole myöskään näkynyt jälkeäkään. 

 

Toisena juonteena on toinen taidevarkaus, joka tapahtui pari vuotta aikaisemmin Burton Makepeacen kartanossa, jossa asuvat Miltonit. Lady Milton on vanha hiljattain leskeksi jäänyt aatelisrouva, joka ei pidä lapsistaan. Ympärillä kartano rapistuu pikkuhiljaa ja kartanoon kertyneet taideaarteet katoavat vähän kerrassaan kaikenlaisten kulujen kattamiseksi. Jäljelläolevista taideteoksista hienoin on Turnerin maalaus ja eräänä päivänä se on poissa – ja nyt syypää ei ole kumpikaan Lady Miltonin hulttiopojista, vaan ihan ehta taidevaras. Tätä rikosta selvittelevät Brodien sijasta poliisit, heidän joukossaan Brodien vanha tuttu Reggie Chase. 

 

Nyt Burton Makepeaceen on rakennettu tulojen toivossa kartanohotelli ja sinne on suunniteltu jännittävä Downton-henkinen murhamysteeriviikonloppu, jossa näyttelijäseurue esittää klassisen dekkarijuonikuvion ja vieraat saavat haastatella näyttelijöitä ja yrittää ratkaista, mistä murhassa on kyse. Lumimyrsky saartaa kuitenkin murhamysteeriviikonlopun vieraat kartanoon ja tunnelma tiivistyy – löytyypä ruokakomerosta ihan ehta ruumiskin. Paikalla oleva vierailijakaarti on muutenkin kuin Agatha Christien dekkarista: kartanoon on eksynyt leskirouvan lisäksi amerikkalaisia turisteja, kylän pastori, majuri ja tietysti yksityisetsivä. Ei puutu kuin mystinen venäläinen ruhtinatar. 

 

Atkinsonin romaanien tapaan näkökulmahenkilöitä riittää ja juonta punotaan kokoon monen mutkan kautta. Lukeminen vaatii tarkkaavaisuutta. Atkinson leikittelee lukijan kanssa ja syöttää savusilakkaa joka puolelta – jo murhamysteeriviikonloppua järjestävän teatteriseurueen nimi on Savusilakat eli Red Herrings. Irtonaiselta näyttävä kokonaisuus kääriytyy kuitenkin kirjan loppuun mennessä tarpeeksi tiukasti kasaan. Joitain langanpäitä Atkinson jättää myös auki; niistä lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä. 

 

Liian kirkas taivas oli pedofilia-aiheineen tuntuvasti tätä – ja ehkä yleisemminkin Jackson Brodie -kirjojen keskiarvoa – raskaampi teos. Kuolema kulkee kartanohotellissa sen sijaan tuntuu jopa epätavallisen kepeältä ilottelulta klassikkodekkarien ainesten parissa. Vakaviakin aiheita kuitenkin sivutaan. Kovin myönteistä kuvaa köyhtyvästä aatelistosta Atkinson ei maalaa; vaikka asioista vähän pihalla oleva Lady Milton onkin mitä mainioin henkilöhahmo, aateliset, hän mukaanlukien, ovat kirjassa kautta linjan aika kammottavia. Taidevarkauksien maailma on kiinnostava. 

 

Jackson Brodien ja Kate Atkinsonin kirjojen ystäville Kuolema kulkee kartanohotellissa on itsestään selvästi luettavaa, vaikka se vähän muista Brodie-kirjoista tyylinsä puolesta erottuukin. Sen tunnistaa kuitenkin tekijänsä työksi ja Kaisa Kattelus on niin ikään tehnyt hienoa työtä suomennoksen parissa. Vaan kannattaako tätä lukea, mikäli ei ole aikaisempiin Jackson Brodie -kirjoihin perehtynyt? Sarjan kirjathan ovat erinomaisia esimerkkejä kirjallisesti ansiokkaista dekkareista ja sellaisesta kiinnostuneille ehdottomasti lukemisen arvoisia. Kuolema kulkee kartanohotellissa on sikäli irtonainen kirja, että sen voi hyvin lukea, vaikka ei olisi sarjan aikaisempia osia lukenut, eikä siinä ole kovin merkittäviä juonipaljastuksia sarjan aikaisempiin osiin liittyen. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Ihan tavallisena päivänä -kirjaan ja lukemaan sarjan järjestyksessä, mikäli se kiinnostaa; ensimmäiset neljä kirjaa varsinkin kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä. 

Pieni suuri tarina surusta by Réka Király

emotional reflective sad fast-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? N/A
• Flaws of characters a main focus? No

4.0

Kuvittaja Réka Király on tehnyt Pieni suuri tarina -kuvakirjoja vuodesta 2013 alkaen. Tämä on sarjan viides kirja. Kirjoissa seikkailevat ihmismäiset metsän eläimet. Nyt päähenkilönä on Kettu, joka eräänä muuten tavanomaisena syyspäivänä tulee rauhattomaksi huomattuaan turkkinsa muuttuneen. Kettu kuulee oudon kuiskauksen: “Pian on aika.” 

 

Kettu pelkää ja on hajamielinen, kunnes ymmärtää olevansa kuolemassa. Se pelottaa, mutta outo kuiskaus vakuuttaa, ettei hänen tarvitse olla lopun tullessa yksin. Ystävät tulevat olemaan vierellä. Ketun varjo vakuuttaa, että lähdön hetki on höyhenenkevyt, mutta jälkeen jääville ystäville se on raskas kuin kovin syysmyrsky. 

 

Kauniisti kuvitettu kirja näyttää Ketun valmistautumassa lähtöön, ystävät tämän ympärillä ja heidän surunsa ystävän mentyä. Pieni suuri tarina surusta on herkkä kertomus vakavasta aiheesta: sopivasti raskas ja surullinen, mutta samalla kosketukseltaan kevyt ja hellä. 

 

Tämän kirjan äärelle voi pysähtyä pohtimaan kuolevaisuutta ja menetystä pienenkin lapsen kanssa: tekstiä on vähän, kuvat ovat selkeitä ja kuolemaa käsitellään menemättä liiaksi yksityiskohtiin. Pieni suuri tarina surusta sopii hyvin aloittamaan keskustelua siitä, miltä rakkaan poismeno tuntuu. 

---

Content Warnings

Graphic: Death

Matkaopas tulivuorten maailmaan by Tom Jackson

informative medium-paced

4.0

 Tämä on jo kuudes kirja lapsille suunnattujen tietokirjojen Matkaopas-sarjassa. Arvostelin sarjan edellisen kirjan Matkaopas uhanalaiseen luontoon Onnimanniin ja se jätti sen verran hyvän vaikutelman, että laitoin tämän uusimmankin varaukseen. Nyt aiheena ovat tulivuoret. Jalkapallokirjaa lukuunottamatta sarjan kaikki kirjat ovat Tom Jacksonin käsialaa, niin tämäkin. Kuvittajat vaihtelevat: Maggie Li on kuvittanut tämän lisäksi aikaisemman Matkaopas dinosaurusten maailmaan -kirjan. 

 

Matkaopas tulivuorten maailmaan on isokokoinen ja runsaasti kuvitettu. Sivuja on 64, joten asiaa mahtuu paljon. Kirjan aluksi esitellään, miten tulivuoret syntyvät ja millaisia erilaisia tulivuoria on. Sen jälkeen alkaa kierros ympäri maailman tutustuen erilaisiin tulivuoriin: kirja esittelee kaikkiaan 24 eri tulivuorta. Listalta löytyvät niin vanhat tutut Vesuvius, Etna, Teide, Kilimanjaro, Tambora, Krakatau ja Fuji, mutta myös monia sellaisia tulivuoria, joista et ole luultavasti koskaan kuullutkaan. Lisäksi osaa kirjan tulivuorista luultavasti ajattelee ihan vain vuorina, tietämättä että ne ovat tulivuoria – enpä minäkään mieltänyt vaikkapa Kilimanjaroa tulivuoreksi. 

 

Jokaiselle tulivuorelle on omistettu aukeama, jossa kerrotaan faktalaatikossa perustiedot ja sitten kerrotaan jotain nippelitietoa kyseisestä tulivuoresta. Jokaisesta tulivuoresta on kerrottu viisi erillistä asiaa, joten teksti on luonteeltaan vähän hajanaista. Toisaalta kirja esittelee paljon erilaista tietoa ja tulee tulivuoria esitellessään kertoneeksi paljon muutakin kuin faktoja yksittäisestä tulivuoresta. 

 

Kustantamon ikäsuositus on 6+. Tietoa on paljon ja uutta opittavaa riittää kyllä vanhemmillekin alakouluikäisille (ja useimmille aikuisille). Kirja ei myöskään erityisemmin pehmennä purkautuvien tulivuorten vaikutuksia: heti ensimmäisenä esitellään Vesuvius ja sen purkauksen seuraukset Pompeijille. Mukana on valokuva purkauksessa kuolleesta ihmisestä tehdystä kipsivaloksesta. Jos tällainen tuhoon ja kuolemaan viittaaminen tuntuu hurjalta, kirja kannattaa jättää vielä odottelemaan. 

 

Kuvitus yhdistelee piirroskuvia, valokuvia ja satelliittikuvia. Matkaopas uhanalaiseen luontoon -kirjassa olisin suonut eläinten valokuvia korvatun enemmänkin piirroksilla. Tässä valokuvat paikoista eivät häirinneet niin paljon. Pääpaino kuvituksessa on kuitenkin Lin oikein tyylikkäillä piirroksilla. Yhdistelmä toimii: kuvitus on hienoa ja persoonallista ja valokuvatkin tuovat enimmäkseen hyvää lisäarvoa. 

 

Kerron vielä pienenä bonuksena yhden suosikkijutuistani tulivuoriin liittyen: Tamboran suuri purkaus vuonna 1815 aiheutti ilmaston viilenemistä ja vakavia satojen menetyksiä, kun kesää 1816 ei kunnolla tullut. Tämän seurauksena myöskään hevosille ei riittänyt ravintoa. Tämä kulkupelien menetys oli yksi tekijä, joka vauhditti polkupyörien kehitystä! Karl von Drais kehitti draisiininsa, lähinnä potkupyörää muistuttavan polkupyörän esiasteen, juuri näihin aikoihin ja ilmeisesti jokseenkin suorana seurauksena Tamboran purkauksesta.