Take a photo of a barcode or cover
ssjavu's reviews
18 reviews
Lopun aikojen sieni – Elämää kapitalismin raunioissa by Anna Lowenhaupt Tsing
5.0
Tämä on yksi elämäni parhaista tiedekirjoista! Luin nyt toiseen kertaan. Tasoja on vaikka kuinka monta: itse sienet, niiden tutkimus, kapitalismi ja sen katveet, kulttuurierot ja etniset ryhmät, menetelmät ja tulevaisuuden tekeminen. Antropologiaa, joka ulottuu laajalle kuin sienirihmastot ja tupsauttelee yllättäviä itiöemiä maan pinnalle, ja nämä puolestaan tussauttavat ilmaan itiöitä, jotka villeissä kuvitelmiassa leviävät stratosfäärin kautta - ehkä kuitenkin todennäköisemmin ihmisten toiminnan myötä.
Käännös on erinomainen.
Käännös on erinomainen.
Lola by Baba Lybeck, Lola Lorenzo
4.5
Pidin kovasti tästä Lola Lorenzon elämäkerrasta, jonka Barbara Lybeck on kirjoittanut heidän keskustelujensa pohjalta.
Lapsuuden ja nuoruuden kuvaus on upeaa, elävää, koskettavaa. Lola kuvaa erityisellä lämmöllä äitiään, siitä huolimatta, että tämä on kääntänyt selkänsä transitioitumassa olevalle lapselleen. Isä on etäinen, paljon poissa, uskonnollisesti kireä - ja hylkää Lolan ja tämän isommat veljet toimittamalla nämä vankilamaiseen, väkivaltaiseen koraanikouluun Somaliassa. Mutta Lola löytää Somalian kahdelta matkaltaan myös paljon lämpöä, kauneutta ja rakkautta. Somalian kuvaukset ovat vivahteikkaita ja aistimellisia.
Suomalaisen yhteiskunnan arkipäiväistä rasismia Lola kuvaa paremmin kuin kukaan muu tietämäni. Rasismi ulottuu satunnaisista kohtaamisista järjestelmälliseen institutiionaaliseen syrjintään, eikä lopu koskaan. Sekoittuessaan transvihaan se lähes tappaa. Sekoittuessaan transnaista eksotisoivaan himoon se myrkyttää.
Aikuisen kaksi-kolmikymppisen transnaisen maailmaa oli kuitenkin vaikeampi seurata kuin nuoren Lolan kokemuksia. Kerronta oli edelleen suoraa ja elävää, mutta klubi- ja bile-elämä ja siihen liittyvä trans- ja homokulttuuri etäännytti väkisinkin. Ja uudesta valitusta perheestä ja ballroom-ystävistä Lola kertoo lopuksi aika vähän ja jotenkin ohuesti. Ehkä etäisyyttä uuteen elämään ei vielä ole tarpeeksi. Ehkä myös Baba Lybeckin on ollut vaikeampi tavoittaa nuoren transnaisen todellisuutta.
Yhdessä Kelet-dokumenttielokuvan kanssa kirjan julkaiseminen on rohkea ja tärkeä teko.
Lapsuuden ja nuoruuden kuvaus on upeaa, elävää, koskettavaa. Lola kuvaa erityisellä lämmöllä äitiään, siitä huolimatta, että tämä on kääntänyt selkänsä transitioitumassa olevalle lapselleen. Isä on etäinen, paljon poissa, uskonnollisesti kireä - ja hylkää Lolan ja tämän isommat veljet toimittamalla nämä vankilamaiseen, väkivaltaiseen koraanikouluun Somaliassa. Mutta Lola löytää Somalian kahdelta matkaltaan myös paljon lämpöä, kauneutta ja rakkautta. Somalian kuvaukset ovat vivahteikkaita ja aistimellisia.
Suomalaisen yhteiskunnan arkipäiväistä rasismia Lola kuvaa paremmin kuin kukaan muu tietämäni. Rasismi ulottuu satunnaisista kohtaamisista järjestelmälliseen institutiionaaliseen syrjintään, eikä lopu koskaan. Sekoittuessaan transvihaan se lähes tappaa. Sekoittuessaan transnaista eksotisoivaan himoon se myrkyttää.
Aikuisen kaksi-kolmikymppisen transnaisen maailmaa oli kuitenkin vaikeampi seurata kuin nuoren Lolan kokemuksia. Kerronta oli edelleen suoraa ja elävää, mutta klubi- ja bile-elämä ja siihen liittyvä trans- ja homokulttuuri etäännytti väkisinkin. Ja uudesta valitusta perheestä ja ballroom-ystävistä Lola kertoo lopuksi aika vähän ja jotenkin ohuesti. Ehkä etäisyyttä uuteen elämään ei vielä ole tarpeeksi. Ehkä myös Baba Lybeckin on ollut vaikeampi tavoittaa nuoren transnaisen todellisuutta.
Yhdessä Kelet-dokumenttielokuvan kanssa kirjan julkaiseminen on rohkea ja tärkeä teko.
Paratiisi by Abdulrazak Gurnah
4.25
Rikas kauppias ottaa nuoren pojan orjaksi isän velkojen vuoksi. Yusuf kasvaa aikuiseksi kauppiaan muureilla suojatun suuren talon ja puutarhan vieressä, lähetetään vuorille ja otetaan mukaan syvemmälle itäiseen Afrikkaan ulottuvalle epäonnistuvalle kaupparetkelle. Islamiin ja moniin paikallisiin uskontoihin nojaava monikulttuurinen maailmanjärjestys on muuttumassa, kun saksalaiset ja jossain kauempana britit ulottavat valtaansa yhä laajemmalle. Yusuf yrittää hahmottaa, mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa, ja miten hän voisi elää vapaudessa. Miinun oli aluksi vaikea päästä kirjaan sisään, mutta pidin siitä lopulta paljon. Lopulta saksalaiset sotilaat tulevat kaupunkiin ja Yusufin ja muiden ihmisten tuleva kohtalo siirtomaavallan viimeiseininä vuosikymmeninä jää auki.
Lumimaa: kertomuksia by Nura Farah
4.25
Aiemmissa kirjoissaan Nura Farah on kertonut hienosti naisen kasvusta Somalian aavikolla traditionaalisessa klaaniyhteiskunnassa, nyt hän kirjoittaa tiiviitä novelleja tyttöjen, naisten ja miesten elämästä nyky-Suomessa ja Euroopassa. Keskushenkilöiden tilanteet ovat erilaisia, mutta novelleja yhdistävä teemat ovat arkinen rasismin kanssa kamppailu ja suhde omaan perheeseen. Teinikäinen tytär haaveilee vapaudesta, nuori nainen kamppailee ostaakseen oman asunnon, mies siivoaa vessoja ja varoo sanojaan, paperiton pakolainen sinnittelee päivästä toiseen nälkäisenä, tuore kirjailija vastailee toimittajjien kysymyksiin... Nura Farah kirjoittaa kauniisti ja tiivistää teemansa tiheisiin tilanteisiin. Novelleissa ei ole mitään turhaa.
Viime ajat by Katja Raunio
2.75
En jaksanut lämmetä tälle kirjalle, vaikka ei se huonno ole. Se tapahtuu ajassa, jossa juodaan museon näyttelyn avajaisissa työntekijöiden kesken paljon viiniää ja poltetaan tupakkaa ja vallataan taloja. Kerronta on kuittenkin ajatonta, ja koko ajan nuoren naisen pitää sietää koskettelua, vainoavaa itsensä paljastajaa, muruttelua ja työpaikan seksismiä. Ja potentiaalista poikaystävää, joka lopulta vain mutisee jotakin ja häipyy. Välissä on valokuvia Helsingin puretuista rakennuksista, joiden yhteyttä mihinkään en ymmärrä. Enkä myöskään tajua Grimmin satujen roolia kerronnassa. Absurdia mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.
Alexis: elämänkertomus by Vesa Haapala
4.25
Elämäkerrallinen fiktio Aleksis Kiven viimeisistä vuosista, jolloin hän kirjoitti Seitsemää veljestä, Kanervalaa ja näytelmiä. Rahattomuus vaivasi ja velkojen kerjääminen vei voimat. Eläminen Charlotten kustannuksella hävetti myös, eikä vanhempi nainen herättänyt rakkautta. Metsä ja metsässä elävä sepän leski Hilja toi hetken helpotuksen. Nälkävuodet vievät sadat ja tuhannet etelään paenneet kerjäläiset, eikä valtio tule avuksi. Nälkä vie Hiljan ja tämän pojan Tuomaankin. Kirjaa oli vaikea ja ahdistava lukea, vaikka se tuttu olikin. Masennus ja ahdistus vievät ilon niin kirjoittamisesta kuin luonnostakin. Kaiken tämän Haapala kertoo Kiven sisäisen maailman kautta, Kiven kielellä ja dokumentteihin etäisyyttä ottaen. Pidin kirjasta, mutta en sitä ilolla lukenut.
Ukkoshuilu by Johanna Sinisalo
3.75
Sinisalo osaa kehitellä aiheitaan moneen yllättäväänkin suuntaan, niin myös tässä kirjassa moderni meteorologia kohtaa toiveen säädellä sateita tavalla, joka ei ole ensimmäinen mieleen tuleva. Kirja käynnistyy aika hitaasti ja loppuratkaisu tulee puolestaan turhankin puskista. En myöskään oikein jaksanut eläytyä päähenkilö Leenan työelämään ja miessuhteisiin, ja suhde lapseenkin jää ohueksi. Paljon jaarittelua. Olen pitänyt monesta muusta Sinisalon kirjasta paljon, mutta nyt ei oikein ollut imua tarpeeksi. Taustatyöt tehty huolella, mutta ehkä meteorologia ei minua tarpeeksi kiinnosta.
Signe by Pirkko Soininen
4.5
Signe Brander tekee kuolemaa jatkosodan aikana evakuoidussa sairaalassa ja muistelee ottamiaan valokuvia ja tuntemiaan ihmisiä. Kirjailija on kuvitellut lähes kaiken muun paitsi kuvat. Elävästi onkin kuvitellut ja kauniisti kirjoittanut. Rauhallinen, hieno kirja. Ja ihan pakko päästä kuvia tutkimaan!
36 uurnaa by Sirpa Kähkönen
5.0
Kähkönen kirjoittaa äitinsä kuoleman jälkeen äidistä, isovanhemmistaan ja isotädistä, enoista sekä itsestään. Päästääkseen äidin lähtemään toiselle puolelle ja päästäkseen irti kaikkein tuskallisimmasta muistoistaan, ehkä, tai ainakin muistojen liiasta painosta. Samojen ihmisten elämän hän on kirjoittanut jo aiemmin sekä fiktiona että tietokirjana. Olen rakastanut kaikkia, ja kyllä, tämä kirja kannatti kirjoittaa myös lukijoille. Kyse on koko 1900-luvun painosta, kuten Kähkönen kirjoittaa. Tunnen ja tunnistan sen myös itsestäni, vaikka tarinat poikkeavat.