Take a photo of a barcode or cover
4.27 AVERAGE
4.27 AVERAGE
apenas..
claire para de ser sequestrada challenge
e
jemmy e germain supremacy os unicos personagens dessa saga que Fizeram alguma coisa
claire para de ser sequestrada challenge
e
jemmy e germain supremacy os unicos personagens dessa saga que Fizeram alguma coisa
Excellent from beginning to end! Jumping right into Echo.
adventurous
emotional
funny
hopeful
inspiring
tense
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Yes
Once again, the Outlander series doesn't disappoint! This one had so many twists I wasn't sure I would get through it all. Loved the moments that made me laugh out loud and the ones that made me love Jamie Fraser even more! Can't wait to read the next novel!
slow-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
adventurous
dark
funny
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Lumen ja tuhkan maa oli jo selvästi parempi kuin edeltäjänsä, ja suurimman osan ajasta nautin - pitkästä aikaa - kirjan lukemisesta. Valitettavasti tässäkin osassa oli kuitenkin paikoitellen aivan sama ongelma kuin edellisessä tai jopa jo neljännessä kirjassa, eli tietynlainen pitkäveteisyys. Amerikan itsenäisyyssota ei sinänsä ole koskaan ollut itseäni erityisen kiinnostava aihe ja sen jälkeen, kun tarina siirtyi Amerikkaan se on alkanut pitkästyttää toisinaan. Tämä oli kuitenkin melko huima parannus edelliseen osaan verrattuna.
Kuudetta kirjaa lukiessa huomasin, että olin alkanut pitää muistakin hahmoista lähes yhtä paljon, tai jopa enemmän, kuin Claresta ja Jamiesta. Nuori Ian ilahdutti olemassaolollaan ja en voi olla ihmettelemättä hahmon kaarta, kun pohtii lähtöasetelmaa Skotlannista ja mihin ollaan nyt päädytty. Ian on hahmona käynyt yhden suurimman muutoksen ja ei voi kuin surra, kun aukesi lisää Ianin historiasta intiaanien parissa ennen Fraserin Harjulle palaamista. Joshuan ja Phaedran kohtalot surettivat myös kovasti, ja tunsin suurta myötätuntoa heitä kohtaan.
Samalla myös huomasin, etteivät jotkin hahmot enää... sytytä samalla tavalla kuin ennen. Aiemmin ihailin tietyllä tavalla, kuinka Jocasta naisena on johtanut River Runia siinä ajassa ja on arvostettu henkilö. En pitänyt ollenkaan siitä, kuinka häikäilemättömäksi hän paljastui loppupuolella. Tunsin empatiaa Duncania kohtaan.
Jatko-osana tämä oli ehdottomasti parempi kuin edellinen, moni asia saatiin päätökseen ja mielenkiintoisia käänteitä riitti aivan viimeisille sivuille asti. Vähän kyllä ärsytti, kun tuntui, että viimeiset kaksisataa sivua oli aika juoksevaa tekstiä ja tapahtui paljon: Briannan kaappaus, Bonnetin kiinniotto, John Grey, ruokakomeron palo, nostoväki, Donner kumppaneineen, Harjun palo... Ihan hirvittävän paljon tapahtumia viimeisiin sivuihin, eikä aina meinannut pysyä kärryillä missäs nyt oltiinkaan ja mikäs ajanjakso tässä olikaan nyt menossa. Kirjasta saisi ehkä paremmin irti, jos ei olisi niin, että hillopurkkia kuvaillaan kymmenen sivun verran ja sen jälkeen viidessä sivussa tapahtuukin kaikki.
No, varmasti avaan seuraavankin osan ihan lähiaikoina ja luen sarjan loppuun, mutta välillä herää ajatus, että eikö tähänkin olisi ollut ihan hyvä lopettaa?
Kuudetta kirjaa lukiessa huomasin, että olin alkanut pitää muistakin hahmoista lähes yhtä paljon, tai jopa enemmän, kuin Claresta ja Jamiesta. Nuori Ian ilahdutti olemassaolollaan ja en voi olla ihmettelemättä hahmon kaarta, kun pohtii lähtöasetelmaa Skotlannista ja mihin ollaan nyt päädytty. Ian on hahmona käynyt yhden suurimman muutoksen ja ei voi kuin surra, kun aukesi lisää Ianin historiasta intiaanien parissa ennen Fraserin Harjulle palaamista. Joshuan ja Phaedran kohtalot surettivat myös kovasti, ja tunsin suurta myötätuntoa heitä kohtaan.
Samalla myös huomasin, etteivät jotkin hahmot enää... sytytä samalla tavalla kuin ennen. Aiemmin ihailin tietyllä tavalla, kuinka Jocasta naisena on johtanut River Runia siinä ajassa ja on arvostettu henkilö. En pitänyt ollenkaan siitä, kuinka häikäilemättömäksi hän paljastui loppupuolella. Tunsin empatiaa Duncania kohtaan.
Jatko-osana tämä oli ehdottomasti parempi kuin edellinen, moni asia saatiin päätökseen ja mielenkiintoisia käänteitä riitti aivan viimeisille sivuille asti. Vähän kyllä ärsytti, kun tuntui, että viimeiset kaksisataa sivua oli aika juoksevaa tekstiä ja tapahtui paljon: Briannan kaappaus, Bonnetin kiinniotto, John Grey, ruokakomeron palo, nostoväki, Donner kumppaneineen, Harjun palo... Ihan hirvittävän paljon tapahtumia viimeisiin sivuihin, eikä aina meinannut pysyä kärryillä missäs nyt oltiinkaan ja mikäs ajanjakso tässä olikaan nyt menossa. Kirjasta saisi ehkä paremmin irti, jos ei olisi niin, että hillopurkkia kuvaillaan kymmenen sivun verran ja sen jälkeen viidessä sivussa tapahtuukin kaikki.
No, varmasti avaan seuraavankin osan ihan lähiaikoina ja luen sarjan loppuun, mutta välillä herää ajatus, että eikö tähänkin olisi ollut ihan hyvä lopettaa?
I listened to this one on audiobook, so it took me all of two months (plus a bit) to listen to the FIFTY-TWO HOURS it required. It was a long, long book. It was enjoyable, though. Now that I've had a few books to get used to the idea of Jamie and Claire as a couple in their 50s with grown children, it's not as jarring as it was in book 3. The story meanders, like all of Gabaldon's tomes, but there were some very compelling plotlines, particularly with Malva Christie and her family. I enjoyed the book, and I'll be continuing on to the next, though I believe I won't be listening to it on audiobook. :-)
Would be 4.5 if possible. This book was just so dreary. Sometimes it just felt like, ok can things be normal for a bit? It felt a tad overwhelming to be gloom and doom for almost 1500 pages. I'm hoping book 7 is a bit brighter.
