You need to sign in or sign up before continuing.
Take a photo of a barcode or cover
4.34 AVERAGE
4.34 AVERAGE
"Rajaseutu on vaarallinen, koska se kykenee muuttamaan ajatusmaailmoja, häiritsemään näennäistä yhteiskuntarauhaa."*
Gloria Anzaldúa (1942-2004) oli amerikkalainen kirjoittaja, runoilija ja tutkija, joka oli erikoistunut chicana-kulttuurin, feminismin ja queer-teorian tutkimukseen.
Harvoin tulee vastaan kirjoittaja/teos, joka vaikuttaa ajatteluun niin, että teoksen jälkeen aika lailla kaikki näyttäytyy uudesta näkökulmasta. Itse asiassa sen jälkeen, kun löysin Michel Foucault'n, Judith Butlerin ja Hélène Cixous’n ei kellään yksittäisellä henkilöllä ole ollut minuun yhtä voimakasta vaikutusta kuin Gloria Anzaldúalla ja hänen teoksellaan Rajaseutu / La Frontera.
Jotta voisin kertoa, mistä tässä teoksessa on kysymys tavalla, johon voisin olla edes jossain määrin tyytyväinen minun pitäisi käyttää tekstiini vähintäänkin viikkoja. Muutama sananen kuitenkin.
Jos W.E.B. Du Bois'n näkemykset kaksoistietoisuuden käsitteestä ovat sinulle tuttuja, voit mielessäsi lähteä laajentamaan niitä ja sitä kautta päätyä lähemmäksi Anzaldúaa.
Anzaldúan ajattelussa keskeistä on raja, joka voi olla niin konkreettinen kuin metaforinenkin.
"Sana "rajaseutu" viittaa [...] tilaan, jossa vastakkaiset elementit sekoittuvat mutta eivät tuhoa toisiaan eivätkä sulaudu laajempaan kokonaisuuteen vaan yhdistyvät uusin ja yllättävin tavoin." *
Anzaldúan tarkastelun kohteena ovat erityisesti marginaaliset identiteetit (lesbo, chicana, meksikolaisamerikkalainen, musta, queer), mutta ns. rajaseututeorian kautta voi lähteä tarkastelemaan suunnilleen mitä tahansa kulttuurista tai yhteiskunnallista ilmiötä.
Rajaseudun lukeminen on rajaseudulla lukemista ihan konkreettisesti, sillä osa tekstistä on suomeksi, osa espanjaksi. Espanjankieliset ilmaisut on suomennettu joko kappaleiden lopussa tai teoksen lopussa loppuviitteinä. Näin en lukijana positioidu mihinkään tekstiin kohtaan, vaan liikun jatkuvasti Anzaldúan tekstin väleissä. Tämä tuottaa hyvin voimakkaan rajaseutukokemuksen.
Teoksen alkupuoli on teoreettisempaa tekstiä, kun taas loppuosa koostuu Anzaldúan runoista, joiden vaikuttavuus syöpyy ihoon kuin happo. En ota tähän sitaattia Anzaldúan runoista, koska koen että se olisi epäkunnioittava teko, jossa käyttäisin hänen runojaan hyväksi - ikään kuin markkinoinnin houkutuslintuna.
*sitaatit Norma Élia Cantin ja Aida Hurtadon teokseen kirjoittamasta esittelystä
Gloria Anzaldúa (1942-2004) oli amerikkalainen kirjoittaja, runoilija ja tutkija, joka oli erikoistunut chicana-kulttuurin, feminismin ja queer-teorian tutkimukseen.
Harvoin tulee vastaan kirjoittaja/teos, joka vaikuttaa ajatteluun niin, että teoksen jälkeen aika lailla kaikki näyttäytyy uudesta näkökulmasta. Itse asiassa sen jälkeen, kun löysin Michel Foucault'n, Judith Butlerin ja Hélène Cixous’n ei kellään yksittäisellä henkilöllä ole ollut minuun yhtä voimakasta vaikutusta kuin Gloria Anzaldúalla ja hänen teoksellaan Rajaseutu / La Frontera.
Jotta voisin kertoa, mistä tässä teoksessa on kysymys tavalla, johon voisin olla edes jossain määrin tyytyväinen minun pitäisi käyttää tekstiini vähintäänkin viikkoja. Muutama sananen kuitenkin.
Jos W.E.B. Du Bois'n näkemykset kaksoistietoisuuden käsitteestä ovat sinulle tuttuja, voit mielessäsi lähteä laajentamaan niitä ja sitä kautta päätyä lähemmäksi Anzaldúaa.
Anzaldúan ajattelussa keskeistä on raja, joka voi olla niin konkreettinen kuin metaforinenkin.
"Sana "rajaseutu" viittaa [...] tilaan, jossa vastakkaiset elementit sekoittuvat mutta eivät tuhoa toisiaan eivätkä sulaudu laajempaan kokonaisuuteen vaan yhdistyvät uusin ja yllättävin tavoin." *
Anzaldúan tarkastelun kohteena ovat erityisesti marginaaliset identiteetit (lesbo, chicana, meksikolaisamerikkalainen, musta, queer), mutta ns. rajaseututeorian kautta voi lähteä tarkastelemaan suunnilleen mitä tahansa kulttuurista tai yhteiskunnallista ilmiötä.
Rajaseudun lukeminen on rajaseudulla lukemista ihan konkreettisesti, sillä osa tekstistä on suomeksi, osa espanjaksi. Espanjankieliset ilmaisut on suomennettu joko kappaleiden lopussa tai teoksen lopussa loppuviitteinä. Näin en lukijana positioidu mihinkään tekstiin kohtaan, vaan liikun jatkuvasti Anzaldúan tekstin väleissä. Tämä tuottaa hyvin voimakkaan rajaseutukokemuksen.
Teoksen alkupuoli on teoreettisempaa tekstiä, kun taas loppuosa koostuu Anzaldúan runoista, joiden vaikuttavuus syöpyy ihoon kuin happo. En ota tähän sitaattia Anzaldúan runoista, koska koen että se olisi epäkunnioittava teko, jossa käyttäisin hänen runojaan hyväksi - ikään kuin markkinoinnin houkutuslintuna.
*sitaatit Norma Élia Cantin ja Aida Hurtadon teokseen kirjoittamasta esittelystä
I read this in college, and continually think about it and come back to it. Maybe as a white person I shouldn't love it so much, but I do. I love her ideas and I also learned more background that I didn't know about the US and Mexico....ah, ignorance.
emotional
informative
reflective
sad
tense
fast-paced
look. i am one of those people that has tons of problems with anzaldúa, but she is a great poet. the poetry sections were honestly some of my favorite parts. the prose was the harder part to stomach, considering this is where anzaldúa usually runs into her most famous issues, like the anti-indigeneity, the anti-Blackness, etc. i actually just recently learned that the prose section did not exist until publishers forced anzaldúa to write it to accompany her poetry, which is such a shame because, again, this is where she runs into most of her famous problems. regardless, it was a quick read and a foundational text irrespective of the issues that go along with it. i wouldn't necessarily read the whole thing again, but the poetry was definitely good and i found some new favorite poems.
Anzaldúa attempted to make a case for a new identity in order to argue for better conditions, but fell into the same patterns and pitfalls that mestizaje was predicated on. Thus, it necessarily cannot be a unifying or correct theory. It was a writing of the time, and it ended up not standing the test of time.
The issues surrounding the American-Mexican border are hardly a huge headline in the New York Times, but once you read this book, you will never forget the powerful and painful tri-lingual (including an ancient tongue) stories contained in this work. Even if you don't speak Spanish I would recommend you trying to read it aloud, sometimes poetry is surprisingly universal. Its also a history lesson, for those non-fiction readers. It also deals with sexuality, cultural norms and power relationships in the context of the borders that surrounded the author.
anzaldúa's perspective touched me in many ways but also i think demands to be read several times to be really understood
dark
emotional
informative
mysterious
reflective
slow-paced
challenging
emotional
informative
inspiring
reflective
slow-paced