Scan barcode
katrinkirjat's reviews
1019 reviews
Aya: Elämää Yop Cityssä by Marguerite Abouet
medium-paced
2.5
Sarjakuva, jonka tarkoitus on ”kumota” Afrikasta leviävää kurjuuskuvastoa ja näyttää jtn muuta. Ihan hyvä idea ja toteutus varmasti silloin 23 vuotta sitten, kun tämä on julkaistu, mutta nyt ehkä tuntui hippasen vanhentuneelta ja edelleen stereotypioihin nojaavalta. Tässä oli myös hieman erikoiselta tuntuva suomennos.
Mutta pidin kuvituksesta ja oli kiva lukea sarjakuvaa, jossa on vain ruskeita ihmisiä.
Mutta pidin kuvituksesta ja oli kiva lukea sarjakuvaa, jossa on vain ruskeita ihmisiä.
Je Ne Sais Quoi: The Adventures of a French Woman in London by Lucie Arnoux
adventurous
funny
inspiring
reflective
medium-paced
3.5
Sarjakuva kertoo tekijänsä elämästä, aika kattavasti nuoruudesta ”nykyhetkeen”.
Keskiössä on hänen muuttonsa Ranskasta Lontooseen, mutta myös kaikki muut matkustelut ja seikkailut maailmalla.
Kiinnostava ja kiva!
Pidin erityisesti tämän sarjakuvan kuvituksesta! Varsinkin luettuani tätä ennen juuri kaksi sarjakuvaa, joiden kuvitus oli makuuni turhankin tietokonemainen.
Keskiössä on hänen muuttonsa Ranskasta Lontooseen, mutta myös kaikki muut matkustelut ja seikkailut maailmalla.
Kiinnostava ja kiva!
Pidin erityisesti tämän sarjakuvan kuvituksesta! Varsinkin luettuani tätä ennen juuri kaksi sarjakuvaa, joiden kuvitus oli makuuni turhankin tietokonemainen.
The Best of Assigned Male by Sophie Labelle
funny
informative
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
3.5
En ollut aiemmin kuullut Assigned Male -sarjakuvasta, vaan tutustuin näihin näköjään lukemalla heti kättelyssä vähän isomman albumin! Sarjakuvat käsittelevät elämää translasten ja -nuorten näkökulmasta. Sarjakuva on tehty huumorilla ja lämmöllä, se viihdyttää, mutta on myös hyvin informatiivinen. Se oikaisee kaikenlaisia käsityksiä, joita transihmisiin liitetään, mutta myös ihan yleisesti ottaa kantaa näkemykseen, jossa cissukupuolisuutta ja heteroutta pidetään normaalina, ja kaikkea muuta poikkeavana.
Sarjakuva kommentoi sitä, miten transaiheita lähestytään yleensä dokumentaarisesti tai opettavaisesti. Transihmistä pidetään aina ensisijaisesti transihmisenä, eikä vaikka ammattinsa edustajana, joka sattuu olemaan myös trans. Samaan aikaan sarjakuva itse kuitenkin on hyvin informatiivinen ja opettavainen, mikä kävi loppua kohden hieman raskaaksi. Vaikka huumoria riitti, niin itse jäin kaipaamaan nimenomaan kevyempiä sarjakuvia, joissa nyt vain sattuu olemaan transhahmoja. Mutta ehkä se ei ollut tämän albumin tarkoitus.
Kokonaisuus on kuitenkin tosi hyvä ja yleinen fiilis humoristinen. Sopivaa luettavaa esimerkiksi transnuorille, nuorille, jotka pohtivat identiteettiään, ylipäänsä nuorille ja myös vanhemmille ihmisille, joille aihe voi olla vieras.
Sarjakuva kommentoi sitä, miten transaiheita lähestytään yleensä dokumentaarisesti tai opettavaisesti. Transihmistä pidetään aina ensisijaisesti transihmisenä, eikä vaikka ammattinsa edustajana, joka sattuu olemaan myös trans. Samaan aikaan sarjakuva itse kuitenkin on hyvin informatiivinen ja opettavainen, mikä kävi loppua kohden hieman raskaaksi. Vaikka huumoria riitti, niin itse jäin kaipaamaan nimenomaan kevyempiä sarjakuvia, joissa nyt vain sattuu olemaan transhahmoja. Mutta ehkä se ei ollut tämän albumin tarkoitus.
Kokonaisuus on kuitenkin tosi hyvä ja yleinen fiilis humoristinen. Sopivaa luettavaa esimerkiksi transnuorille, nuorille, jotka pohtivat identiteettiään, ylipäänsä nuorille ja myös vanhemmille ihmisille, joille aihe voi olla vieras.
Piin seikkailut cismaailmassa by Pii Anttonen
funny
fast-paced
3.0
Kokoelma sarjakuvastrippejä muunsukupuolisen transnaisen kokemuksista heteronormatiivisessa cismaailmassa. Sarjakuvassa on tunnistettavia väitteitä ja luuloja, jotka kohdistuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, ja nasevia vastalauseita.
Sarjakuva on pääosin hauska, huumori on hyvällä tavalla vähän törkeää. Mutta koin myös vähän raskaaksi lukemisen, koska sarjakuvassa nostetaan esiin ongelmallista ja tympeää vihapuhetta kohdistuen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, joten sitä materiaalia joutuu sitten myös lukemaan.
Sarjakuva on pääosin hauska, huumori on hyvällä tavalla vähän törkeää. Mutta koin myös vähän raskaaksi lukemisen, koska sarjakuvassa nostetaan esiin ongelmallista ja tympeää vihapuhetta kohdistuen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, joten sitä materiaalia joutuu sitten myös lukemaan.
Patience & Esther: An Edwardian Romance by S.W. Searle
emotional
funny
hopeful
lighthearted
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? Yes
3.5
Ah ihanaa lesbolaissarjakuva, joka sijoittuu historiaan ja mitään pahaa ei tapahdu!
En oikein aluksi lämmennyt kirjan tyylille tai kuvitukselle, mutta tarinan edetessä unohdin sen. Tarina oli söpö ja sexxxy ja ihastuttava. Yllätyin miten eroottinen tämä oli ja miten graafista siihen liittyvä kuvasto oli. Mutta harvemmin kahden naisen välistä seksiä kuvataan näin.
Tämä oli kiva lukea.
En oikein aluksi lämmennyt kirjan tyylille tai kuvitukselle, mutta tarinan edetessä unohdin sen. Tarina oli söpö ja sexxxy ja ihastuttava. Yllätyin miten eroottinen tämä oli ja miten graafista siihen liittyvä kuvasto oli. Mutta harvemmin kahden naisen välistä seksiä kuvataan näin.
Tämä oli kiva lukea.
Illan epämukavuus by Lucas Rijneveld
challenging
dark
reflective
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
4.5
Olipa vahva, erikoinen ja raju teos. Kirja on inhorealistinen, roisi ja eritteinen. Monessa kohdassa tekisi mieli laittaa silmät kiinno tai olla lukematta lausetta loppuun, mutta silti jokin kirjassa vetää puoleensa ja se on pakko lukea.
Kirjan keskiössä on perhe, josta kuolee yksi lapsista. Se on hetki, joka murskaa perheen. Sen jälkeen kukaan ei enää osaa olla ja elää, eikä puhua toisilleen. Kertoja on lapsi, joka ei enää riisu takkiaan koskaan pois tai pysty kakkaamaan. Hän haluaisi vain että äiti koskisi, mutta sen sijaan että niin kävisi, hän päätyy repimään kaikenlaisia rajoja. Hänen veljestään on tullut vihainen ja väkivaltainen. Yksi lapsista tuntuu häilyvän taustalla. Vanhemmat riitelevät, äiti ei syö. Tärkeä osa tarinaa on perheen uskovaisuus.
Tarina on kerrottu upeasti ja uskottavasti pienen lapsen näkökulmasta. Mutta kirja ei ole lapsellinen tai lapsekas. Kertoja on tarkkanäköinen.
Huh huh, tämä kirja ei varmasti helpolla unohdu.
Kirjan keskiössä on perhe, josta kuolee yksi lapsista. Se on hetki, joka murskaa perheen. Sen jälkeen kukaan ei enää osaa olla ja elää, eikä puhua toisilleen. Kertoja on lapsi, joka ei enää riisu takkiaan koskaan pois tai pysty kakkaamaan. Hän haluaisi vain että äiti koskisi, mutta sen sijaan että niin kävisi, hän päätyy repimään kaikenlaisia rajoja. Hänen veljestään on tullut vihainen ja väkivaltainen. Yksi lapsista tuntuu häilyvän taustalla. Vanhemmat riitelevät, äiti ei syö. Tärkeä osa tarinaa on perheen uskovaisuus.
Tarina on kerrottu upeasti ja uskottavasti pienen lapsen näkökulmasta. Mutta kirja ei ole lapsellinen tai lapsekas. Kertoja on tarkkanäköinen.
Huh huh, tämä kirja ei varmasti helpolla unohdu.
Erottamattomat by Simone de Beauvoir
emotional
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
5.0
En oikein edes osaa tarkalleen sanoa miksi, mutta rakastin tätä kirjaa!
Kirja pohjautuu Simonen omaan elämään ja nuoruuteen.
Hän on kirjoittanut omakohtaisen tarinan nuoruutensa tärkeästä ihmisestä, sydänystävästä, rakkautensa kohteesta Zazasta. Vaikka ystävän tunteet eivät ole aivan samanlaiset, ovat he toisilleen läheisiä ja tärkeitä. Zazasta saa persoonallisen, voimakkaan, riivatun ja ahdistuneen kuvan. Eläminen tiukassa ja kurinalaisessa elämässä naisten velvollisuuksien kanssa koettelee hänen mielenterveyttään. Zaza kokee masennusta, harkitsee itsemurhaa, lyö itseään kirveellä ja lopulta kuolee nuorena.
Pidin siitä miten nuorten naisten elämää on kuvattu. Sovinnaisen kuoren alla on tuli ja vimma, epätoivo on läsnä. Päähenkilön tunteet ystäväänsä kohtaan ovat suuria ja heidän välisensä suhteen kehittymisen kuvaus kiinnostaa. Kirjan lopussa olevat kirjeet saavat puntaroimaan todellisen ja kirjan tarinan eroja - oliko suhde vieläkin intohimoisempi ja intiimi?
Historiasta kerrotaan aivan liian vähän naisten kautta. Etenkin naisten, jotka eivät ole istuneet siihen rooliin, johon heitä on tungettu.
Kirja tuntuu merkitykselliseltä ja tärkeältä. Harkitsen hankkivani sen omaan hyllyyni.
Kirja pohjautuu Simonen omaan elämään ja nuoruuteen.
Hän on kirjoittanut omakohtaisen tarinan nuoruutensa tärkeästä ihmisestä, sydänystävästä, rakkautensa kohteesta Zazasta. Vaikka ystävän tunteet eivät ole aivan samanlaiset, ovat he toisilleen läheisiä ja tärkeitä. Zazasta saa persoonallisen, voimakkaan, riivatun ja ahdistuneen kuvan. Eläminen tiukassa ja kurinalaisessa elämässä naisten velvollisuuksien kanssa koettelee hänen mielenterveyttään. Zaza kokee masennusta, harkitsee itsemurhaa, lyö itseään kirveellä ja lopulta kuolee nuorena.
Pidin siitä miten nuorten naisten elämää on kuvattu. Sovinnaisen kuoren alla on tuli ja vimma, epätoivo on läsnä. Päähenkilön tunteet ystäväänsä kohtaan ovat suuria ja heidän välisensä suhteen kehittymisen kuvaus kiinnostaa. Kirjan lopussa olevat kirjeet saavat puntaroimaan todellisen ja kirjan tarinan eroja - oliko suhde vieläkin intohimoisempi ja intiimi?
Historiasta kerrotaan aivan liian vähän naisten kautta. Etenkin naisten, jotka eivät ole istuneet siihen rooliin, johon heitä on tungettu.
Kirja tuntuu merkitykselliseltä ja tärkeältä. Harkitsen hankkivani sen omaan hyllyyni.
Murhe ja autuus by Meg Mason
dark
emotional
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
3.5
Luin peräkkäin kaksi aika raskasta kirjaa, ja halusin niiden jälkeen jotain kevyttä ja helppoa, joten nappasin luettavakseni Murhe ja autuus. Onhan sitä kannessakin kehuttu äärettömän hauskaksi.
No, kirja oli nopea lukea, viihdyin kyllä sen parissa ja oli se aiemmin lukemiini verrattuna kevyt, mutta mitään hauskaa kirjasta en juuri löytänyt. Kirja kuvaa päähenkilön vakavia mielenterveydenhaasteita, sen lisäksi kirjassa nousee esiin luokkaerot, päihdeongelmat, väkivalta ja epävakaa lapsuus. En ole varma mille olisi pitänyt nauraa. (Mutta, naurahdin kyllä kerran.)
Pidin kyllä kirjasta. Aika paljonkin. Se käsitteli paljon kiinnostavia teemoja, siinä oli inhimillisyyttä ja lämpöä. Samaan aikaan haastavia aiheita ja erikoisia hahmoja, sekä elämänkaaria, mutta kuitenkin jotain sopivan arkista. Kokonaisuus oli aika hyvä.
En ehkä täysin itse lämmennyt sille, millä tavoin päähenkilön diagnosointi lopulta oli ratkaistu ja loppuratkaisu oli omaan makuuni hieman liian ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisaalta kirjan synkät sävyt ehkä vaativat jotain toiveikkuutta.
Vaikka tästä ei omaa suurta lempparia tullut, niin todella pidin lukemisesta ja suosittelen tätä kyllä muillekin.
No, kirja oli nopea lukea, viihdyin kyllä sen parissa ja oli se aiemmin lukemiini verrattuna kevyt, mutta mitään hauskaa kirjasta en juuri löytänyt. Kirja kuvaa päähenkilön vakavia mielenterveydenhaasteita, sen lisäksi kirjassa nousee esiin luokkaerot, päihdeongelmat, väkivalta ja epävakaa lapsuus. En ole varma mille olisi pitänyt nauraa. (Mutta, naurahdin kyllä kerran.)
Pidin kyllä kirjasta. Aika paljonkin. Se käsitteli paljon kiinnostavia teemoja, siinä oli inhimillisyyttä ja lämpöä. Samaan aikaan haastavia aiheita ja erikoisia hahmoja, sekä elämänkaaria, mutta kuitenkin jotain sopivan arkista. Kokonaisuus oli aika hyvä.
En ehkä täysin itse lämmennyt sille, millä tavoin päähenkilön diagnosointi lopulta oli ratkaistu ja loppuratkaisu oli omaan makuuni hieman liian ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisaalta kirjan synkät sävyt ehkä vaativat jotain toiveikkuutta.
Vaikka tästä ei omaa suurta lempparia tullut, niin todella pidin lukemisesta ja suosittelen tätä kyllä muillekin.
Minä, et sinä: Me Too ja valtavirtafeminismin ongelmat by Alison Phipps
challenging
informative
reflective
slow-paced
4.0
Alison Phippsin teos on kiinnostava katsaus ja kritiikki, joka koskee valkoista valtavirtafeminismiä. Phipps nostaa esiin ongelmia, joita liittyy feminismiin, josta puuttuu intersektionaalisuus. Valkoisen valtavirtafeminismin keskiössä on valkoisen naisen puolustus ja pelastaminen, mikä johtaa samalla muiden ihmisten, yleensä rodullistettujen naisten, transnaisten ja seksityöläisten, sortoon.
Kirja pureutuu erityisesti Me toohon ja seksuaaliseen väkivaltaan ja vallankäyttöön. Phipps kritisoi tapaa, jossa kaadetaan yksittäisiä tunnettuna miehiä sen sijaan, että purettaisiin koko sortava ja ongelmallinen rakenne. Sortavien rakenteiden aiheuttamiin ongelmiin ei ole olemassa muita ratkaisuja, kuin sen rakenteen purkaminen.
Tähän kohtaan haluan jakaa Sara Salosen twiitin: "Jos todella on olemassa miehiä, jotka ovat valmiita muuttamaan sukupuolimerkintäänsä häiritäkseen naisia, niin ei ongelma ole translaissa vaan miehissä."
Phipps viittaa kirjassaan moneen oikean elämän henkilöön, tapaukseen, tapahtumaan, järjestöön jne. Kirjan voi lukea ilman, että näistä on taustatietoa, mutta itselläni oli alkuun tarve hirveästi ottaa selvää. Se teki lukemisesta hyvin hidasta, mutta toki myös antoisaa. Loppua kohden luovuin jatkuvasta tiedonhausta, jotta sain kirjan luettua loppuun.
Kirja on teoreettinen ja akateeminen, joten sen lukemista ja ymmärtämistä tukee, jos lukijalla on käsitys erilaisista feministisistä teorioista ja hallussaan tähän liittyvää termistöä. Itse koin kirjan aukeavan paremmin, kun ymmärtää myös mitä tarkoittaa intersektionaalinen ja musta feminismi. En suosittele tätä ensimmäiseksi feministiseksi teokseksi kenellekään.
Pidin kirjasta, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan ongelmien esiin nostamisen lisäksi ratkaisuja asioihin (näitä esitellään lyhyesti vasta kirjan lopussa). Lukiessa heräsi myös kysymyksiä, joihin kirja ei vastannut. Koin myös hämmennystä, kun kirjailija puhuu feministeistä, jotka ovat transfobisia ja/tai rasisteja. Ymmärrän, että historiallisessa kontekstissa feminismin eri aalloissa on vivahteita ja ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka väittävät olevansa feministejä, mutta ovat silti syrjiviä tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Oma fenimismini ei kuitenkaan tunnista feministiksi ihmistä, joka syrjii mitään vähemmistöjä.
Kirja pureutuu erityisesti Me toohon ja seksuaaliseen väkivaltaan ja vallankäyttöön. Phipps kritisoi tapaa, jossa kaadetaan yksittäisiä tunnettuna miehiä sen sijaan, että purettaisiin koko sortava ja ongelmallinen rakenne. Sortavien rakenteiden aiheuttamiin ongelmiin ei ole olemassa muita ratkaisuja, kuin sen rakenteen purkaminen.
Tähän kohtaan haluan jakaa Sara Salosen twiitin: "Jos todella on olemassa miehiä, jotka ovat valmiita muuttamaan sukupuolimerkintäänsä häiritäkseen naisia, niin ei ongelma ole translaissa vaan miehissä."
Phipps viittaa kirjassaan moneen oikean elämän henkilöön, tapaukseen, tapahtumaan, järjestöön jne. Kirjan voi lukea ilman, että näistä on taustatietoa, mutta itselläni oli alkuun tarve hirveästi ottaa selvää. Se teki lukemisesta hyvin hidasta, mutta toki myös antoisaa. Loppua kohden luovuin jatkuvasta tiedonhausta, jotta sain kirjan luettua loppuun.
Kirja on teoreettinen ja akateeminen, joten sen lukemista ja ymmärtämistä tukee, jos lukijalla on käsitys erilaisista feministisistä teorioista ja hallussaan tähän liittyvää termistöä. Itse koin kirjan aukeavan paremmin, kun ymmärtää myös mitä tarkoittaa intersektionaalinen ja musta feminismi. En suosittele tätä ensimmäiseksi feministiseksi teokseksi kenellekään.
Pidin kirjasta, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan ongelmien esiin nostamisen lisäksi ratkaisuja asioihin (näitä esitellään lyhyesti vasta kirjan lopussa). Lukiessa heräsi myös kysymyksiä, joihin kirja ei vastannut. Koin myös hämmennystä, kun kirjailija puhuu feministeistä, jotka ovat transfobisia ja/tai rasisteja. Ymmärrän, että historiallisessa kontekstissa feminismin eri aalloissa on vivahteita ja ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka väittävät olevansa feministejä, mutta ovat silti syrjiviä tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Oma fenimismini ei kuitenkaan tunnista feministiksi ihmistä, joka syrjii mitään vähemmistöjä.
Content Warnings
Moderate: Racism, Sexual violence, and Transphobia
Unelmien tiedekunta by Sara Stridsberg
challenging
dark
emotional
sad
tense
medium-paced
- Strong character development? No
4.0
Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta on hieno ja erikoinen romaani, jonka keskiössä on Valeria Solanas.
SV: r*iskaus
Asioita, joita Valeria Solanasista tiedetään: hän kirjoitti SCUM-manifestin, ampui Andy Warholsia ja kuoli Bristol-hotellissa 1988. Näiden lisäksi Valerialla on diagnosoitu paranoidi skitsofrenia ja häntä on tiedettävästi hoidettu useissa psykiatrisissa sairaaloissa. Solanas on lesbo, hän on tehnyt lähes koko elämänsä seksityötä sekä käyttänyt huumeita. Solanasin isä on tiedettävästi raiskannut Valerian tämän ollessa lapsi.
Stridsberg ei kuitenkaan ole kirjoittanut Solanasista elämäkertaa tai biofiktiota. Kirja on ennemminkin hieman unenomainen fantasia, joka ei varsinaisesti esitä minkäänlaisia faktoja Solanasista, vaikka niihin samalla nojaa. Kerronnan tavat ja tekstin tyyli vaihtelevat läpi kirjan, tuoden välillä tarinan lähemmäs lukijaa ja välillä tipauttaen (ainakin tämän) lukijan kyydistä. Tämä kirja jos jokin vaatisi toisen lukukerran ja syväanalyysin.
Minulla kesti noin 100 sivua päästä kirjaan mukaan, mutta Valeria Solanas motivoi minua jatkamaan, ja lopulta sain kiinni kerronnasta, poukkoilevasta tarinasta ja Solanasista.
Kirja on upea. Se on myös haastava, vaikea, raskas, samoja lauseita toistava ja ympyrää pyörivä. Mutta upea.
Pidän siitä miten Stridsberg nostaa kirjojensa keskiöön ihmisiä ja tarinoita, jotka eivät muuten tahdo tulla kuulluksi. On rikkinäisiä ihmismieliä, rikoksesta tuomittuja, seksityöläisiä ja kurjia kuolemia.
Kirja on hieno, ja suosittelen sen lukemista. Sisältövaroituksena raiskaus ja sen esiin nostaminen usean kerran koko kirjan ajan.
Content Warnings
Graphic: Death, Pedophilia, Rape, and Sexual violence
Moderate: Drug use