Scan barcode
katrinkirjat's reviews
1004 reviews
Viileä vaalea by Jen Beagin
dark
emotional
funny
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? It's complicated
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
Vaalea viileä on jotain, mitä en ole hetkeen lukenut. Kirja on kierolla tavalla koukuttava ja suorastaan ahmin sen outouksia itseeni.
Greta litteroi työkseen erään terapeutin istuntoja. Terapeutti asiakkaineen asuu samassa kylässä kuin Greta ja heidän salaisuuksiaan hän kantaa mukanaan. Sitten Greta tutustuu yhteen naiseen koirapuistossa ja tunnistaa tämän äänestä yhdeksi terapeutin asiakkaista. Heille syntyy suhde ja Greta jatkaa hänen terapiaistuntojensa litteroimista.
Miten kreiziä! Kirjan lukeminen tuntuu siltä, kuin tietäisi kahden junan kohta törmäävän, mutta ei voi kääntää katsessaan. Kirja on ei varsinaisesti pysy hyvän maun rajoissa, vaan menee koko ajan vähän liian pitkälle. Se on monella tavalla överi, hysteerisen hulvaton, täynnä synkkää mustaa huumoria, traaginen ja monitahoinen.
Kirjan aiheet eivät ole keveitä tai helppoja, vaan ihan päinvastoin, mutta kirjan tyyli ja päähenkilön yliampuvuus tekevät otteesta kevyemmän. Harvaan asiaan suhtaudutaan kovin vakavasti, tai vähintään ne vakavuudet on upotettu huumoriin. Jossain kontekstissa se varmaan ärsyttäisi eikä toimisi, mutta tässä toimii.
Pidin kirjasta paljon. Pidän miten tässä sotketaan elämän traagisuus, traumat elämän outouteen ja absurdiuteen. Kirja menee lopulta aika syvälle ihmismieleen, mutta siitä huolimatta osa jutuista tai käänteistä jäi hieman pintapuolisiksi, ja niihin jäin toivomaan jotain lisää. Analysoitavaa tässä kuitenkin riittää sitä kaipaavalle.
Suomennoksessa on käytetty jonkin verran vanhentuneita termejä. Se oli yllättävää, koska muuten suomennos oli todella hyvä ja sujuva.
Greta litteroi työkseen erään terapeutin istuntoja. Terapeutti asiakkaineen asuu samassa kylässä kuin Greta ja heidän salaisuuksiaan hän kantaa mukanaan. Sitten Greta tutustuu yhteen naiseen koirapuistossa ja tunnistaa tämän äänestä yhdeksi terapeutin asiakkaista. Heille syntyy suhde ja Greta jatkaa hänen terapiaistuntojensa litteroimista.
Miten kreiziä! Kirjan lukeminen tuntuu siltä, kuin tietäisi kahden junan kohta törmäävän, mutta ei voi kääntää katsessaan. Kirja on ei varsinaisesti pysy hyvän maun rajoissa, vaan menee koko ajan vähän liian pitkälle. Se on monella tavalla överi, hysteerisen hulvaton, täynnä synkkää mustaa huumoria, traaginen ja monitahoinen.
Kirjan aiheet eivät ole keveitä tai helppoja, vaan ihan päinvastoin, mutta kirjan tyyli ja päähenkilön yliampuvuus tekevät otteesta kevyemmän. Harvaan asiaan suhtaudutaan kovin vakavasti, tai vähintään ne vakavuudet on upotettu huumoriin. Jossain kontekstissa se varmaan ärsyttäisi eikä toimisi, mutta tässä toimii.
Pidin kirjasta paljon. Pidän miten tässä sotketaan elämän traagisuus, traumat elämän outouteen ja absurdiuteen. Kirja menee lopulta aika syvälle ihmismieleen, mutta siitä huolimatta osa jutuista tai käänteistä jäi hieman pintapuolisiksi, ja niihin jäin toivomaan jotain lisää. Analysoitavaa tässä kuitenkin riittää sitä kaipaavalle.
Suomennoksessa on käytetty jonkin verran vanhentuneita termejä. Se oli yllättävää, koska muuten suomennos oli todella hyvä ja sujuva.
Content Warnings
Graphic: Suicide and Violence
Minor: Rape and Drug use
Peilisalissa by Liv Strömquist
challenging
funny
informative
reflective
fast-paced
3.0
Liv Strömquistin sarjakuvat ovat olleet ehdottomia lemppareitani pitkään. Feministiset, suorapuheiset ja kantaa ottavat sarjakuvat ovat virkistäviä, hauskoja ja samalla vähän kuin lämmin halaus toiselta samalla tavalla ajattelijalta. Peilisalissa oli siis tietenkin luettava mahdollisimman pian, kun siitä suomennoksen sai!
Peilisalissa on taattua Strömquistia: feministinen, kantaa ottava, humoristinen ja suorapuheinen - myös provosoiva - sarjakuva, joka käsittelee ihmisten pakkomiellettä kauneuteen. Sarjakuvassa on esimerkkejä historiasta aina nykypäivään siitä, miten kauneuteen on suhtauduttu ja suhtaudutaan ja mitä kauneus on aiheuttanut niin yksittäisille ihmisille kuin poliittisestikin. Yksi iso kysymys on, että miksi emme voi todeta jonkin olevan kaunis haluamatta sitä itsellemme? Strömquist valottaa aihetta myös kapitalismin kautta ja nostaa esiin myös somen. Kiinnostavia, tärkeitä ja puhututtavia aiheita!
Ja nyt aion kertoa, miksi en ihastunut tähän sarjakuvaan samalla tavalla, kuin aiempiin. Syytän lukijaa, en teosta.
Aloin lukea sarjakuvaa heti sen jälkeen, kun olin lukenut loppuun Maggie Nelsonin monitahoisen ja moninäkökulmaisen esseekokoelman, ja ensimmäiset ajatukseni sarjakuvasta olivat, että no onpas tämä yksinkertaistavaa ja mustavalkoista. Sarjakuvassa ei ole tarkoitus tai edes tarpeen päätyä käsittelemään aiheita yhtä syvällisesti, kuin esseekokoelmassa voisi, mutta nyt en tahtonut päästä tästä yli.
Vaikka Strömquistin aiheet ovat tärkeitä, ajankohtaisia, ja myös uusia (!), niin silti tuntui, kuin nämä ajatukset olisi jo pyöritelty läpi. Kumppanini arveli - puhuttuani hänelle ajatuksiani sarjakuvasta - että voisiko olla, että kun esimerkiksi some on tällä hetkellä täynnä samankaltaista feminismiä, niin se ei enää tunnu niin räväkältä. Ehkä näin on. Sarjakuva ei ole enää niin uniikki, vaan jatkumoa samankaltaiselle feminismille.
Siitä huolimatta pidän todella paljon siitä, mitä Strömquist tekee. Hänen sarjakuvansa avaavat yllättävän laajasti monia ilmiöitä, nostavat esiin pöyristyttäviä epäkohtia ja tekee sen kaiken latelemalla pöytään tiukkaa asiaa, mutta keventäen sitä sopivasti pistävällä huumorilla. Joo, I like it.
Tulen varmasti lukemaan jatkossakin kaiken, mitä Strömquist tekee, mutta ehkä seuraavalla kerralla en enää odota yhtä paljon kuin nyt. Ja se lienee vain hyvä.
Peilisalissa on taattua Strömquistia: feministinen, kantaa ottava, humoristinen ja suorapuheinen - myös provosoiva - sarjakuva, joka käsittelee ihmisten pakkomiellettä kauneuteen. Sarjakuvassa on esimerkkejä historiasta aina nykypäivään siitä, miten kauneuteen on suhtauduttu ja suhtaudutaan ja mitä kauneus on aiheuttanut niin yksittäisille ihmisille kuin poliittisestikin. Yksi iso kysymys on, että miksi emme voi todeta jonkin olevan kaunis haluamatta sitä itsellemme? Strömquist valottaa aihetta myös kapitalismin kautta ja nostaa esiin myös somen. Kiinnostavia, tärkeitä ja puhututtavia aiheita!
Ja nyt aion kertoa, miksi en ihastunut tähän sarjakuvaan samalla tavalla, kuin aiempiin. Syytän lukijaa, en teosta.
Aloin lukea sarjakuvaa heti sen jälkeen, kun olin lukenut loppuun Maggie Nelsonin monitahoisen ja moninäkökulmaisen esseekokoelman, ja ensimmäiset ajatukseni sarjakuvasta olivat, että no onpas tämä yksinkertaistavaa ja mustavalkoista. Sarjakuvassa ei ole tarkoitus tai edes tarpeen päätyä käsittelemään aiheita yhtä syvällisesti, kuin esseekokoelmassa voisi, mutta nyt en tahtonut päästä tästä yli.
Vaikka Strömquistin aiheet ovat tärkeitä, ajankohtaisia, ja myös uusia (!), niin silti tuntui, kuin nämä ajatukset olisi jo pyöritelty läpi. Kumppanini arveli - puhuttuani hänelle ajatuksiani sarjakuvasta - että voisiko olla, että kun esimerkiksi some on tällä hetkellä täynnä samankaltaista feminismiä, niin se ei enää tunnu niin räväkältä. Ehkä näin on. Sarjakuva ei ole enää niin uniikki, vaan jatkumoa samankaltaiselle feminismille.
Siitä huolimatta pidän todella paljon siitä, mitä Strömquist tekee. Hänen sarjakuvansa avaavat yllättävän laajasti monia ilmiöitä, nostavat esiin pöyristyttäviä epäkohtia ja tekee sen kaiken latelemalla pöytään tiukkaa asiaa, mutta keventäen sitä sopivasti pistävällä huumorilla. Joo, I like it.
Tulen varmasti lukemaan jatkossakin kaiken, mitä Strömquist tekee, mutta ehkä seuraavalla kerralla en enää odota yhtä paljon kuin nyt. Ja se lienee vain hyvä.
Vapaudesta: Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista by Maggie Nelson
challenging
informative
reflective
slow-paced
4.0
Mitä on vapaus, vapautuminen tai sen vastakohta? Mitä vapaus tarkoittaa kenellekin, kuka sen määrittelee? Tätä pohtii Maggie Nelson neljän esseen ja neljän eri näkökulman kautta teoksessaan Vapaudesta.
Nelson lähestyy aihetta taiteen, seksin, huumeiden ja ilmastonmuutoksen kautta. Ensimmäisessä esseessä puhutaan taiteesta. Mitä on taiteellinen vapaus? Onko taiteen kautta hyväksyttävää käsitellä mitä tahansa aihetta miten tahansa? Entä jos taide on rasistista, sortavaa, misogynista, väkivaltaista? Nelson toimii opettajana ja pohtii kirjassaan myös omaa rooliaan taiteen opetuksen äärellä. Pitäisikö taiteelle asetta rajoja? Miten käsitellä taidetta, joka on provosoivaa, häiritsevää ja/tai muita loukkaavaa?
Toinen essee pureutuu seksuaaliseen vapauteen ja vapautumiseen. Mitä se tarkoittaa? Voiko olla seksuaalista vapautta ilman, että se riistää jonkun toisen vapautta?
Kolmas essee käsittelee huumeita ja ehkä etupäässä addiktiota ja riippuvuutta. Päihteet liitetään vapauteen ja vapautumiseen, mutta samalla siihen liittyy addiktio, joka sotii vapautta vastaan. Vai sotiiko?
Viimeinen essee pohtii ilmastonmuutosta. Riistetäänkö ihmisiltä vapaus, jos ryhdytään ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin? Miten vapaus kärsii, jos maapallosta tulee elinkelvoton? Onko nykyihmisen vapaus tärkeämpää kuin tulevien sukupolvien vai tulevien sukupolvien vapaus tärkeämpää kuin nykyihmisten?
Esseet ovat kiinnostavia, ajatuksia herättäviä ja haastavia. Luin esseekokoelmaa hitaasti, välillä vain muutama sivu kerrallaan, enkä tiedä olisinko vauhdikkaammin voinutkaan edetä. Teksti vaati pysähtymistä erilaisten ajatusten äärelle.
Maggie Nelson on yksi lempikirjoittajistani. Pidän hänen tyylistään sekoittaa niin monta ainesta samaan soppaan - universaalista mennään henkilökohtaiseen, eri ajattelijat pääsevät ääneen ja näkökulmat saavat tilaa, mutta ei niin, etteikö Nelson kommentoisi niitä.
Suosittelen esseitä. Jos tuntuu, että jäät jumiin ensimmäiseen, hyppää johonkin toiseen ja lue ensimmäinen essee vaikka viimeisenä.
Nelson lähestyy aihetta taiteen, seksin, huumeiden ja ilmastonmuutoksen kautta. Ensimmäisessä esseessä puhutaan taiteesta. Mitä on taiteellinen vapaus? Onko taiteen kautta hyväksyttävää käsitellä mitä tahansa aihetta miten tahansa? Entä jos taide on rasistista, sortavaa, misogynista, väkivaltaista? Nelson toimii opettajana ja pohtii kirjassaan myös omaa rooliaan taiteen opetuksen äärellä. Pitäisikö taiteelle asetta rajoja? Miten käsitellä taidetta, joka on provosoivaa, häiritsevää ja/tai muita loukkaavaa?
Toinen essee pureutuu seksuaaliseen vapauteen ja vapautumiseen. Mitä se tarkoittaa? Voiko olla seksuaalista vapautta ilman, että se riistää jonkun toisen vapautta?
Kolmas essee käsittelee huumeita ja ehkä etupäässä addiktiota ja riippuvuutta. Päihteet liitetään vapauteen ja vapautumiseen, mutta samalla siihen liittyy addiktio, joka sotii vapautta vastaan. Vai sotiiko?
Viimeinen essee pohtii ilmastonmuutosta. Riistetäänkö ihmisiltä vapaus, jos ryhdytään ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin? Miten vapaus kärsii, jos maapallosta tulee elinkelvoton? Onko nykyihmisen vapaus tärkeämpää kuin tulevien sukupolvien vai tulevien sukupolvien vapaus tärkeämpää kuin nykyihmisten?
Esseet ovat kiinnostavia, ajatuksia herättäviä ja haastavia. Luin esseekokoelmaa hitaasti, välillä vain muutama sivu kerrallaan, enkä tiedä olisinko vauhdikkaammin voinutkaan edetä. Teksti vaati pysähtymistä erilaisten ajatusten äärelle.
Maggie Nelson on yksi lempikirjoittajistani. Pidän hänen tyylistään sekoittaa niin monta ainesta samaan soppaan - universaalista mennään henkilökohtaiseen, eri ajattelijat pääsevät ääneen ja näkökulmat saavat tilaa, mutta ei niin, etteikö Nelson kommentoisi niitä.
Suosittelen esseitä. Jos tuntuu, että jäät jumiin ensimmäiseen, hyppää johonkin toiseen ja lue ensimmäinen essee vaikka viimeisenä.
Parempien ihmisten lapsi by Heidi Järvenpää, Doris Lessing
challenging
reflective
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? It's complicated
3.0
Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi on kolmas kirjailijalta lukemani teos. Olen pitänyt paljonkin aiemmin lukemistani Viides lapsi ja Eloonjääneen muistelmat -kirjoista, mutta Parempien ihmisten lapsi oli selkeästi ristiriitaisempi lukukokemus.
Parempien ihmisten lapsi aloittaa viisiosaisen kirjasarjan (mitä en tiennyt ennen kirjan lukemista!) ja pohjautuu Doris Lessingin omiin kokemuksiin. Aloitusosa kuvaa nuorta englantilaista Marthaa Englannin siirtomaassa Etelä-Rhodesiassa. Kirja kuvaa Marthan tuskaisaa ja kivuliasta kasvua ensin vanhempiensa kanssa maaseudulla, jossa elämä ei lopulta ole täyttänyt kenenkään odotuksia, ja sen jälkeen hänen itenäistymistään ja kaupunkiin muuttamistaan. Martha on monen nuoren tavoin todella hukassa itsensä kassa, haaveileva, haahuileva, kapinoiva, äreä ja kuitenkin alistuva. Martha ei tiedä mitä haluaa, ja lopulta hän tuntuu ajelehtivan tilanteesta toiseen kaikesta itsepintaisuudestaan huolimatta.
Kirja ei kuvaa vain Marthan elämää, vaan samalla se nostaa kirjan keskiöön myös kolonialismin, fasismin, valkoisen ylivallan, valkoisten ja rodullistettujen ihmisten väliset jännitteet (eli lähinnä valkoisten tekemän sorron), ja ajan juuri ennen toista maailmansotaa.
Doris Lessing on ehdottomasti taitava ja tarkkanäköinen kirjailija. Tässä kirjassa hän tekee Marthan sisäisestä mielenmaisemasta kaikessa ärsyttävyydessään hyvinkin realistisen ja samalla nostaa esiin siirtomaavallan ongelmat.
Niin taitava kuin kirja onkin, niin samalla se oli tuskastuttavan hitaasti etenevä, omaan makuuni aivan liian kuvaileva ja päähenkilö niin ärsyttävä, että loppua kohden oli vaikea jaksaa kiinnostua enää yhtään enempää hänestä. Toivoin kirjan vain joskus loppuvan! Mutta samalla pidin siitä ja kun tajusin kirjan olevan kirjasarjan aloitusosa, aloin miettiä tosissani koko sarjan lukemista.
Huom.! Tämän kirjan suomennos on vanhentunut.
Parempien ihmisten lapsi aloittaa viisiosaisen kirjasarjan (mitä en tiennyt ennen kirjan lukemista!) ja pohjautuu Doris Lessingin omiin kokemuksiin. Aloitusosa kuvaa nuorta englantilaista Marthaa Englannin siirtomaassa Etelä-Rhodesiassa. Kirja kuvaa Marthan tuskaisaa ja kivuliasta kasvua ensin vanhempiensa kanssa maaseudulla, jossa elämä ei lopulta ole täyttänyt kenenkään odotuksia, ja sen jälkeen hänen itenäistymistään ja kaupunkiin muuttamistaan. Martha on monen nuoren tavoin todella hukassa itsensä kassa, haaveileva, haahuileva, kapinoiva, äreä ja kuitenkin alistuva. Martha ei tiedä mitä haluaa, ja lopulta hän tuntuu ajelehtivan tilanteesta toiseen kaikesta itsepintaisuudestaan huolimatta.
Kirja ei kuvaa vain Marthan elämää, vaan samalla se nostaa kirjan keskiöön myös kolonialismin, fasismin, valkoisen ylivallan, valkoisten ja rodullistettujen ihmisten väliset jännitteet (eli lähinnä valkoisten tekemän sorron), ja ajan juuri ennen toista maailmansotaa.
Doris Lessing on ehdottomasti taitava ja tarkkanäköinen kirjailija. Tässä kirjassa hän tekee Marthan sisäisestä mielenmaisemasta kaikessa ärsyttävyydessään hyvinkin realistisen ja samalla nostaa esiin siirtomaavallan ongelmat.
Niin taitava kuin kirja onkin, niin samalla se oli tuskastuttavan hitaasti etenevä, omaan makuuni aivan liian kuvaileva ja päähenkilö niin ärsyttävä, että loppua kohden oli vaikea jaksaa kiinnostua enää yhtään enempää hänestä. Toivoin kirjan vain joskus loppuvan! Mutta samalla pidin siitä ja kun tajusin kirjan olevan kirjasarjan aloitusosa, aloin miettiä tosissani koko sarjan lukemista.
Huom.! Tämän kirjan suomennos on vanhentunut.
Tegan and Sara: Junior High by Tegan Quin, Sara Quin
emotional
funny
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? Yes
4.0
Kuuntelin nuorempana todella paljon Tegan & Sara:a, ja vaikka enää vuosiin en ole juurikaan kuunnellut heitä, niin olin innoissani kuullessani, että heiltä/heistä tulee sarjakuva, jonka kuvittaa lempisarjakuvataiteilijani Tillie Walden.
Junior High kertoo Teganin ja Saran nuoruudesta. Osittain kuvitteellisesta, osittain todellisuuteen nojaavasta. Ilmeisesti sarjan aloitusosassa (?) Tegan ja Sara ovat juuri menneet uuteen kouluun. Uudessa koulussa pitää hankkia uusia ystäviä ja selvitä siitä, että identtiset kaksoset sekoitetaan herkästi toisiinsa. Yhtä kouluvuotta kuvaavassa sarjakuvassa on kaverisuhdedraamaa, ihastuksia, oman seksuaalisuuden tutkailua ja ymmärtämistä, sekä musiikin löytyminen osaksi omaa elämää.
Sarjakuva sijoittuu nykyaikaan, mikä on samaan aikaan varsin hyvältä tuntuva ratkaisu ja vähän kömpelö. Nykynuorelle kirjan maailma on tuttu ja realistinen, tarina on kiinnostava, kun se on kiinni tässä päivässä. Toisaalta esimerkiksi seksuaalisuuden kanssa painiskelu on ollut hieman erilaista seksuaalivähemmistöön kuuluville oikean Teganin ja Saran nuoruudessa 90-luvulla, kuin nykyään. Siinä mielessä nykypäivään sidottuna tarinasta varmasti häviää aika paljon. Tietoa, ymmärrystä ja vertaistukea on nykyään saatavilla ja toisaalta samanlaista painiskelua ei välttämättä tarvitse edes käydä, kuin mitä aikoinaan.
Tillie Waldenin kuvitus on upea, kuten aina. Innolla odotan kyllä jatko-osiakin, vaikka tämä ehkä onkin itseäni nuoremmille lukijoille suunnattu.
Junior High kertoo Teganin ja Saran nuoruudesta. Osittain kuvitteellisesta, osittain todellisuuteen nojaavasta. Ilmeisesti sarjan aloitusosassa (?) Tegan ja Sara ovat juuri menneet uuteen kouluun. Uudessa koulussa pitää hankkia uusia ystäviä ja selvitä siitä, että identtiset kaksoset sekoitetaan herkästi toisiinsa. Yhtä kouluvuotta kuvaavassa sarjakuvassa on kaverisuhdedraamaa, ihastuksia, oman seksuaalisuuden tutkailua ja ymmärtämistä, sekä musiikin löytyminen osaksi omaa elämää.
Sarjakuva sijoittuu nykyaikaan, mikä on samaan aikaan varsin hyvältä tuntuva ratkaisu ja vähän kömpelö. Nykynuorelle kirjan maailma on tuttu ja realistinen, tarina on kiinnostava, kun se on kiinni tässä päivässä. Toisaalta esimerkiksi seksuaalisuuden kanssa painiskelu on ollut hieman erilaista seksuaalivähemmistöön kuuluville oikean Teganin ja Saran nuoruudessa 90-luvulla, kuin nykyään. Siinä mielessä nykypäivään sidottuna tarinasta varmasti häviää aika paljon. Tietoa, ymmärrystä ja vertaistukea on nykyään saatavilla ja toisaalta samanlaista painiskelua ei välttämättä tarvitse edes käydä, kuin mitä aikoinaan.
Tillie Waldenin kuvitus on upea, kuten aina. Innolla odotan kyllä jatko-osiakin, vaikka tämä ehkä onkin itseäni nuoremmille lukijoille suunnattu.
Kirja, joka avasi murhatutkinnan by Elina Backman
informative
reflective
medium-paced
2.5
Koska true crime kiinnostaa ja ajatus siitä, että kaksi "siviiliä" alkavat tutkia murhaa ja se avaa myös poliisien tutkinnan uudelleen, niin päätin tähänkin kirjaan tarttua. Kirja käsittelee Emmi Immon ratkaisematonta julmaa murhaa, jota itsekin olen monesti pohtinut.
Aihe on kiinnostava. On kiinnostavaa lukea mitä kaikkea kirjan kirjoittavat ovat ns. siviileinä saaneet selville. Toki myös turhauttavaa, kun virallinen tutkinta ei tunnu juurikaan etenevän. On myös kauheaa lukea siitä, miten tässäkin tapauksessa tekijä on lähes varmasti selvä, mutta suojelun vuoksi tutkinta on aikoinaan tehty huonosti ja nykyiset todisteet eivät tahdo ainakaan sellaisenaan riittää. HUOH.
Kirja pureutuu tapaukseen, mutta myös kirjoittajien tutkimuksen tekemiseen ja fiiliksiin. Täytyy sanoa, että kirjan tyyli ei ihan purrut minuun. Tapaus ja faktat kiinnosti, ja olisin henkilökohtaisesti pärjännyt hyvin, jos ne olisi vain ladottu pöytään. Mutta ymmärrän, että kirjasta on itsestään haluttu tehdä mukaansa nappaava tarina, jossa kirjoittajilla itsellään on roolit, ja se kaikki kietoutuu tapauksen ympärille. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin äänikirjana?
Aihe on kiinnostava. On kiinnostavaa lukea mitä kaikkea kirjan kirjoittavat ovat ns. siviileinä saaneet selville. Toki myös turhauttavaa, kun virallinen tutkinta ei tunnu juurikaan etenevän. On myös kauheaa lukea siitä, miten tässäkin tapauksessa tekijä on lähes varmasti selvä, mutta suojelun vuoksi tutkinta on aikoinaan tehty huonosti ja nykyiset todisteet eivät tahdo ainakaan sellaisenaan riittää. HUOH.
Kirja pureutuu tapaukseen, mutta myös kirjoittajien tutkimuksen tekemiseen ja fiiliksiin. Täytyy sanoa, että kirjan tyyli ei ihan purrut minuun. Tapaus ja faktat kiinnosti, ja olisin henkilökohtaisesti pärjännyt hyvin, jos ne olisi vain ladottu pöytään. Mutta ymmärrän, että kirjasta on itsestään haluttu tehdä mukaansa nappaava tarina, jossa kirjoittajilla itsellään on roolit, ja se kaikki kietoutuu tapauksen ympärille. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin äänikirjana?
Content Warnings
Graphic: Murder
Slip by Marika McCoola
dark
emotional
hopeful
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Lautapalttoo by Anna Englund
emotional
hopeful
reflective
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
4.5
Huikee kirja!
Kirja käsittelee monella tavalla kuolemaa, ja naisten välistä rakkautta. Tarina on kaunis, koskettava ja kotoisa. Pidin siitä miten kirja oli kirjoitettu ja miten tarina hahmoineen heräsivät eloon. Kuoleman käsittely oli kiinnostavaa.
Ja kirjassa kuvataan muutenkin 30-luvun Helsingin (ja Pohjanmaan) sateenkaari-ihmisten elämää.
Kirja käsittelee monella tavalla kuolemaa, ja naisten välistä rakkautta. Tarina on kaunis, koskettava ja kotoisa. Pidin siitä miten kirja oli kirjoitettu ja miten tarina hahmoineen heräsivät eloon. Kuoleman käsittely oli kiinnostavaa.
Ja kirjassa kuvataan muutenkin 30-luvun Helsingin (ja Pohjanmaan) sateenkaari-ihmisten elämää.