Take a photo of a barcode or cover
lukuisa's reviews
1042 reviews
A Psalm for the Wild-Built by Becky Chambers
hopeful
inspiring
lighthearted
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
I’ve previously read Chambers’ The Long Way to a Small, Angry Planet, and even though it was quite good, I read A Psalm for the Wild-Built purely for the Helmet reading challenge. It was a nice read too, but on the other hand, nothing special.
A Psalm for the Wild-Built is set on a moon where humans have learned from their mistakes and created a truly sustainable society. A long time ago, at the ”Factory Age”, robots gained consciousness and decided to part ways with humans to live in the wilderness. For centuries they haven’t been in touch, living their own lives in peace. But now a human called Dex has become tired of their life as a tea monk and they set out on an adventure into the wild – to soon encounter a robot, Splendid Speckled Mosscap.
I liked the happy feeling of this story because I rarely read these kind of books (as I’m a sad girl). But at the same time it was hard for me to get on the same level with it, it was so different than what I usually enjoy. I also felt that the story was a bit too flat and short, even though I know it’s only the first part of the series.
I appreciated that the main character Dex is a non-binary, whose pronoun is they, and as a tea monk they are referred as ”sibling”, instead of “brother” or “sister”.
But yeah, it was a nice enough story.
A Psalm for the Wild-Built is set on a moon where humans have learned from their mistakes and created a truly sustainable society. A long time ago, at the ”Factory Age”, robots gained consciousness and decided to part ways with humans to live in the wilderness. For centuries they haven’t been in touch, living their own lives in peace. But now a human called Dex has become tired of their life as a tea monk and they set out on an adventure into the wild – to soon encounter a robot, Splendid Speckled Mosscap.
I liked the happy feeling of this story because I rarely read these kind of books (as I’m a sad girl). But at the same time it was hard for me to get on the same level with it, it was so different than what I usually enjoy. I also felt that the story was a bit too flat and short, even though I know it’s only the first part of the series.
I appreciated that the main character Dex is a non-binary, whose pronoun is they, and as a tea monk they are referred as ”sibling”, instead of “brother” or “sister”.
But yeah, it was a nice enough story.
Kirjallisuuden kiihottava historia by Silvia Hosseini
funny
informative
reflective
medium-paced
4.0
”Sana erotiikka on peräisin antiikin Kreikasta, rakkauden jumala Eroksen nimestä. Eros edusti rakkauden eri puolia: romanttista rakkautta, kaipausta sekä seksuaalista himoa.”
Kirjallisuuden kiihottava historia johdattaa lukijan eroottisen, pornografisen tai muuten kiihottavan kirjallisuuden alueelle ja selvittää, miten seksiä ja seksuaalisuutta on kuvattu antiikista nykyaikaan ja mitä nämä kirjat kertovat aikansa kaunokirjallisista ihanteista ja seksuaalimoraalista.
Silvia Hosseini on loistava esseisti ja kaikki mitä hän kirjoittaa on luettava. En oikein tunne eroottista tai pornografista kirjallisuutta, jopa harlekiinit ja 50 Shades of Grey ovat jääneet minulta lukematta. Kuitenkin useat maailmankirjallisuuden klassikot, kuten esimerkiksi Emily Brontën Humiseva harju ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, pitävät nekin sisällään eroottisia elementtejä. Toisin sanoen Hosseinin kirjassa ei ole kyse pelkästään kovasta pornokirjallisuudesta, vaan mukana on myös paljon tuttuja klassikoita, joissa himo toista kohtaan on huomattavasti peitellympää, jopa sievistelevää.
Yhdistelmä on toimiva; on kiinnostavaa oppia uutta ja lukea itselle ihan vieraista kirjoista sekä tarkastella vanhoja tuttuja hieman eri näkökulmasta kuin yleensä. Lisäksi on hienoa, että Hosseini käsittelee kirjassa runsaasti myös naisten kirjoittamaa eroottista kirjallisuutta sekä queer-kirjallisuutta.
Vaikka nyt ollaan puhtaan tietokirjallisuuden parissa, tekstissä kuuluu Hosseinin esseistä tuttu hieman pisteliäs ääni. Lisäksi kirjoittajan loistava huumorintaju sopii tasapainottamaan välillä varsin roisiksi yltyvää menoa, mutta hihittelyn tasolle ei onneksi sorruta.
Teos pitää sisällään runsaasti poskia punastuttavia sitaatteja, joista osa on suomennettu kirjaa varten. Se ei pysty sivumäärässään käsittelemään aihetta ja kaikkia esiteltyjä kirjoja kovin syvällisesti, mutta yleisesityksenä se on vallan mainio.
”vaimoni jolla on pakarat kuin hiekkakivi ja amianthus
vaimoni jolla on pakarat kuin kevät
sukuelin kuin gladiolus
sukuelin kuin kullanhuuhtomo ja nokkaeläin
vaimoni jolla on sukuelin kuin levä ja entisajan konvehdit”
Kirjallisuuden kiihottava historia johdattaa lukijan eroottisen, pornografisen tai muuten kiihottavan kirjallisuuden alueelle ja selvittää, miten seksiä ja seksuaalisuutta on kuvattu antiikista nykyaikaan ja mitä nämä kirjat kertovat aikansa kaunokirjallisista ihanteista ja seksuaalimoraalista.
Silvia Hosseini on loistava esseisti ja kaikki mitä hän kirjoittaa on luettava. En oikein tunne eroottista tai pornografista kirjallisuutta, jopa harlekiinit ja 50 Shades of Grey ovat jääneet minulta lukematta. Kuitenkin useat maailmankirjallisuuden klassikot, kuten esimerkiksi Emily Brontën Humiseva harju ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, pitävät nekin sisällään eroottisia elementtejä. Toisin sanoen Hosseinin kirjassa ei ole kyse pelkästään kovasta pornokirjallisuudesta, vaan mukana on myös paljon tuttuja klassikoita, joissa himo toista kohtaan on huomattavasti peitellympää, jopa sievistelevää.
Yhdistelmä on toimiva; on kiinnostavaa oppia uutta ja lukea itselle ihan vieraista kirjoista sekä tarkastella vanhoja tuttuja hieman eri näkökulmasta kuin yleensä. Lisäksi on hienoa, että Hosseini käsittelee kirjassa runsaasti myös naisten kirjoittamaa eroottista kirjallisuutta sekä queer-kirjallisuutta.
Vaikka nyt ollaan puhtaan tietokirjallisuuden parissa, tekstissä kuuluu Hosseinin esseistä tuttu hieman pisteliäs ääni. Lisäksi kirjoittajan loistava huumorintaju sopii tasapainottamaan välillä varsin roisiksi yltyvää menoa, mutta hihittelyn tasolle ei onneksi sorruta.
Teos pitää sisällään runsaasti poskia punastuttavia sitaatteja, joista osa on suomennettu kirjaa varten. Se ei pysty sivumäärässään käsittelemään aihetta ja kaikkia esiteltyjä kirjoja kovin syvällisesti, mutta yleisesityksenä se on vallan mainio.
”vaimoni jolla on pakarat kuin hiekkakivi ja amianthus
vaimoni jolla on pakarat kuin kevät
sukuelin kuin gladiolus
sukuelin kuin kullanhuuhtomo ja nokkaeläin
vaimoni jolla on sukuelin kuin levä ja entisajan konvehdit”
Kapitalismin suuri illuusio by Riina Tanskanen, Samu Kuoppa
emotional
informative
reflective
sad
medium-paced
4.5
Helppolukuinen, selkeä, ihastuttava, suorapuheinen, helposti lähestyttävä, monipuolinen, vähän toisteinen, värikäs, pisteliäs, turhauttava.
Näillä kaikilla sanoilla voi kuvata tuoretta teosta Kapitalismin suuri illuusio. Se on tiivis paketti taloudesta ja tavasta, jolla lähes koko maailman talous on tällä hetkellä järjestetty, eli kapitalismista. Lähes kaikki ihmiset on suljettu talouden monimutkaisen kielen ulkopuolelle, vain harva ymmärtää sitä ja käyttää sen avulla valtaansa enemmistöön. Tanskanen ja Kuoppa ovat tehneet tuosta kielestä osittain ymmärrettävämpää ja se onkin yksi kirjan tärkeimpiä saavutuksia. Tämä kirja kannattaa lukea, vaikkei ymmärtäisi taloudesta tai kapitalismista juuri mitään.
”Kapitalismin kritisoinnista on tullut osittain jopa trendikästä. Mutta usein kritiikki jää valjuksi, sillä kapitalismi nähdään vain talouden muotona, ei koko yhteiskuntaa ja jopa psyykeämme määrittävänä valtasuhteena.”
Kirjan punainen lanka on kapitalismin käsitteen laajempi avaaminen ja ymmärtäminen. Kapitalismi on ”järjestelmä, joka nojaa varallisuuden jatkuvaan kasvattamiseen ja jossa rahan valta läpäisee kaikki elämän osa-alueet”. Kapitalismi vaikuttaa kaikkeen. Yhä pienempi joukko ihmisiä kahmii itselleen yhä suurempia omaisuuksia ja sitä myötä valtaa. Elämme valtasuhteiltaan yhä vinoutuneemmassa yhteiskunnassa. Kapitalismin takia ihmisiä orjuutetaan ja riistetään yhä edelleen. Ekokatastrofi on lähempänä kuin koskaan. Rasismi, köyhyys, mielenterveysongelmat, seksismi, ahdistus, työelämän repaleisuus lisääntyvät. Eriarvoisuus kasvaa. Ongelmat eivät ole syntyneet tyhjästä eikä niitä voida sysätä yksilöiden harteille, sillä vika ei ole heidän vaan sairaan järjestelmän.
Tunsin kirjan äärellä usein turhautumista ja voimattomuutta. Eli juuri niitä tunteita, joita kohti kapitalismikin meitä yrittää sysätä, jotta lamaantuisimme ja vain tyytyisimme kohtaloomme.
Rajaton talouskasvu ei kuitenkaan ole mahdollista, tuhoamme sillä lopulta kaiken. Siksi katse pitäisi kääntää toisiin vaihtoehtoihin, kuvitella rohkeasti jotain muuta, muistaa rakkaus toisiamme ja maapalloamme kohtaan.
Näillä kaikilla sanoilla voi kuvata tuoretta teosta Kapitalismin suuri illuusio. Se on tiivis paketti taloudesta ja tavasta, jolla lähes koko maailman talous on tällä hetkellä järjestetty, eli kapitalismista. Lähes kaikki ihmiset on suljettu talouden monimutkaisen kielen ulkopuolelle, vain harva ymmärtää sitä ja käyttää sen avulla valtaansa enemmistöön. Tanskanen ja Kuoppa ovat tehneet tuosta kielestä osittain ymmärrettävämpää ja se onkin yksi kirjan tärkeimpiä saavutuksia. Tämä kirja kannattaa lukea, vaikkei ymmärtäisi taloudesta tai kapitalismista juuri mitään.
”Kapitalismin kritisoinnista on tullut osittain jopa trendikästä. Mutta usein kritiikki jää valjuksi, sillä kapitalismi nähdään vain talouden muotona, ei koko yhteiskuntaa ja jopa psyykeämme määrittävänä valtasuhteena.”
Kirjan punainen lanka on kapitalismin käsitteen laajempi avaaminen ja ymmärtäminen. Kapitalismi on ”järjestelmä, joka nojaa varallisuuden jatkuvaan kasvattamiseen ja jossa rahan valta läpäisee kaikki elämän osa-alueet”. Kapitalismi vaikuttaa kaikkeen. Yhä pienempi joukko ihmisiä kahmii itselleen yhä suurempia omaisuuksia ja sitä myötä valtaa. Elämme valtasuhteiltaan yhä vinoutuneemmassa yhteiskunnassa. Kapitalismin takia ihmisiä orjuutetaan ja riistetään yhä edelleen. Ekokatastrofi on lähempänä kuin koskaan. Rasismi, köyhyys, mielenterveysongelmat, seksismi, ahdistus, työelämän repaleisuus lisääntyvät. Eriarvoisuus kasvaa. Ongelmat eivät ole syntyneet tyhjästä eikä niitä voida sysätä yksilöiden harteille, sillä vika ei ole heidän vaan sairaan järjestelmän.
Tunsin kirjan äärellä usein turhautumista ja voimattomuutta. Eli juuri niitä tunteita, joita kohti kapitalismikin meitä yrittää sysätä, jotta lamaantuisimme ja vain tyytyisimme kohtaloomme.
Rajaton talouskasvu ei kuitenkaan ole mahdollista, tuhoamme sillä lopulta kaiken. Siksi katse pitäisi kääntää toisiin vaihtoehtoihin, kuvitella rohkeasti jotain muuta, muistaa rakkaus toisiamme ja maapalloamme kohtaan.
Elolliset by Iida Turpeinen
adventurous
informative
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? No
3.0
Helsingin luonnontieteellisessä museossa lepää harvinainen, kokonaisena säilynyt stellerinmerilehmän luuranko. Museosalista siirrytään vuosisatoja taaksepäin myrskyäville vesille Beringin retkikunnan matkaan etsimään meritietä Aasiasta Amerikkaan. Merentakainen mantere jää paikantamatta, mutta retkikunta, mukanaan luonnontutkija Georg Wilhelm Steller, löytää jotain muuta hämmästyttävää: pohjoisen kylmissä vesissä viihtyvän merilehmän. Erilaisten vaiheiden ja vuosien jälkeen merilehmän luuranko päätyy Helsinkiin, pian löytöhetkensä jälkeen jo sukupuuttoon kuolleena.
Elolliset kuvaa stellerinmerilehmän kautta ihmisen tarvetta hallita luontoa ja muita lajeja. Se osoittaa ihmisen ahneuden ja itsekkyyden eläinten riistämisessä, ja millainen järkyttävä vaikutus ihmisellä on eri lajien sukupuuttoon. Toisaalta se kertoo myös luonnontieteiden kehityksestä ja ihmisen halusta ymmärtää ympäröivää maailmaa.
Turpeisen esikoisromaani on huikea taidonnäyte historiallisesta romaanista, miten tarkkaa taustatyötä se onkaan vaatinut! Huolella rakennetun tarinan lisäksi se herättää tunteita: ihmisen pahuus ja viaton stellerinmerilehmä, palasina autiolla rannalla, poikaset rantavedessä itkemässä emoaan. Kiitoksissa kaikki ne lajit, jotka kuolivat sukupuuttoon teoksen kirjoittamisen aikana.
Siltikään en saa romaanista kunnolla kiinni, jokin sen hillityssä olemuksessa etäännyttää. Se on toki myös varsin juonivetoinen, näin tarinalliset romaanit onnistuvat vain harvoin täysin hurmaamaan minut. Se on kuitenkin hurmannut monen muun lukijan, enkä lainkaan ihmettelisi teoksen löytyvän myös eri kirjallisuuspalkintojen ehdokaslistoilta.
”mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa.”
Elolliset kuvaa stellerinmerilehmän kautta ihmisen tarvetta hallita luontoa ja muita lajeja. Se osoittaa ihmisen ahneuden ja itsekkyyden eläinten riistämisessä, ja millainen järkyttävä vaikutus ihmisellä on eri lajien sukupuuttoon. Toisaalta se kertoo myös luonnontieteiden kehityksestä ja ihmisen halusta ymmärtää ympäröivää maailmaa.
Turpeisen esikoisromaani on huikea taidonnäyte historiallisesta romaanista, miten tarkkaa taustatyötä se onkaan vaatinut! Huolella rakennetun tarinan lisäksi se herättää tunteita: ihmisen pahuus ja viaton stellerinmerilehmä, palasina autiolla rannalla, poikaset rantavedessä itkemässä emoaan. Kiitoksissa kaikki ne lajit, jotka kuolivat sukupuuttoon teoksen kirjoittamisen aikana.
Siltikään en saa romaanista kunnolla kiinni, jokin sen hillityssä olemuksessa etäännyttää. Se on toki myös varsin juonivetoinen, näin tarinalliset romaanit onnistuvat vain harvoin täysin hurmaamaan minut. Se on kuitenkin hurmannut monen muun lukijan, enkä lainkaan ihmettelisi teoksen löytyvän myös eri kirjallisuuspalkintojen ehdokaslistoilta.
”mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa.”
Homesick for Another World by Ottessa Moshfegh
dark
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? It's complicated
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
Aaaa I have now read all of Moshfegh’s published books!! When will we get a new one??
Homesick for Another World is thus far Moshfegh’s only short story collection. For some reason, I thought the stories would be more creepier than they actually were. Maybe I expected something like the vibe in Death in Her Hands, but the stories are pretty much about people coping in their life by pretending there’s something worth living for, A Better Place (as the last story of the collection is called, and which was actually a bit of a scarier one). But the people are filthy and nasty and unpleasant and they do filthy and nasty and unpleasant things to themselves and to others. They have weird habits and obsessions and are usually the ones who are excluded from society.
Moshfegh’s writing is so good, ruthless and visceral. But shockingly (as I’m a huge fan of Moshfegh’s) the collection wasn’t perfect, it just became a bit too much with so many stories. I usually enjoy collections with fewer stories more. If you loved Eileen, you might love these stories too.
Homesick for Another World is thus far Moshfegh’s only short story collection. For some reason, I thought the stories would be more creepier than they actually were. Maybe I expected something like the vibe in Death in Her Hands, but the stories are pretty much about people coping in their life by pretending there’s something worth living for, A Better Place (as the last story of the collection is called, and which was actually a bit of a scarier one). But the people are filthy and nasty and unpleasant and they do filthy and nasty and unpleasant things to themselves and to others. They have weird habits and obsessions and are usually the ones who are excluded from society.
Moshfegh’s writing is so good, ruthless and visceral. But shockingly (as I’m a huge fan of Moshfegh’s) the collection wasn’t perfect, it just became a bit too much with so many stories. I usually enjoy collections with fewer stories more. If you loved Eileen, you might love these stories too.
To the River: A Journey Beneath the Surface by Olivia Laing
informative
reflective
relaxing
slow-paced
3.5
One midsummer morning, Olivia Laing sets out to walk 42 miles the length of the river Ouse, from its source to the sea. Over the week, she reflects back at what the river has seen and how history, literature and mythology interlink with it. It’s about how past is a part of the landscape; how a river and it’s surroundings may change, but still remain the same. It’s also very much about Virginia Woolf, who drowned herself in the river Ouse.
How meditative and lovely this book was! Somehow it fitted my mood well in this rainy and gloomy October weather, but at the same time it got me miss the summertime and strolling around in nature. It was melancholic at parts but also amusing.
Laing is such a terrific writer! I can’t help but admire the extent of Laing’s interests and knowledge what comes up to writing. Still, if she had went deeper into certain topics, I’d have loved this book more. It also occasionally meandered a bit too slowly for my taste.
How meditative and lovely this book was! Somehow it fitted my mood well in this rainy and gloomy October weather, but at the same time it got me miss the summertime and strolling around in nature. It was melancholic at parts but also amusing.
Laing is such a terrific writer! I can’t help but admire the extent of Laing’s interests and knowledge what comes up to writing. Still, if she had went deeper into certain topics, I’d have loved this book more. It also occasionally meandered a bit too slowly for my taste.
Kuolema ja pingviini by Andrey Kurkov
dark
funny
mysterious
reflective
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? N/A
- Flaws of characters a main focus? Yes
2.5
Viktor on Kiovassa asuva nelikymppinen elämäänsä turhautunut mies, jonka ainoa seuralainen on pingviini Miša. Viktor haaveilee kirjailijuudesta, mutta saakin töitä paikallisesta sanomalehdestä muistokirjoitusten kirjoittajana. Hommassa on vain yksi erikoisuus: nekrologien kohteet ovat yhä elossa, mutta alkavat pian yksi kerrallaan kuolla.
Kuolema ja pingviini on satiirinen romaani neuvostoajan jälkeisestä Ukrainasta ja yhteiskunnan korruptoituneisuudesta. Elämä on karua ja ilotonta, jatkuva alkoholin naukkailu ja usein kurja sää vain vahvistavat tunnetta. Myös masentunut Miša-pingviini symboloi väritöntä, hieman hämmentävää ja järjestystä vailla olevaa elämää.
Kuolema ja pingviini on synkällä tavalla ilahduttava romaani. Kerronta tempaisee mukaansa, vaikka jossain vaiheessa tarina vähän toistaakin itseään, mutta absurdit käänteet viihdyttävät. Neuvostoajan jälkeinen Ukraina on itselleni melko vieras ja romaani avaa ajan ilmapiiriä hyvin omalla satiirisella tyylillään.
Hyvin erilainen romaani mitä normaalisti luen, mutta aika piristävällä tavalla.
Kuolema ja pingviini on satiirinen romaani neuvostoajan jälkeisestä Ukrainasta ja yhteiskunnan korruptoituneisuudesta. Elämä on karua ja ilotonta, jatkuva alkoholin naukkailu ja usein kurja sää vain vahvistavat tunnetta. Myös masentunut Miša-pingviini symboloi väritöntä, hieman hämmentävää ja järjestystä vailla olevaa elämää.
Kuolema ja pingviini on synkällä tavalla ilahduttava romaani. Kerronta tempaisee mukaansa, vaikka jossain vaiheessa tarina vähän toistaakin itseään, mutta absurdit käänteet viihdyttävät. Neuvostoajan jälkeinen Ukraina on itselleni melko vieras ja romaani avaa ajan ilmapiiriä hyvin omalla satiirisella tyylillään.
Hyvin erilainen romaani mitä normaalisti luen, mutta aika piristävällä tavalla.
Rakkauksien lokikirja by Elina Hirvonen
emotional
hopeful
inspiring
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? N/A
- Strong character development? N/A
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? Yes
5.0
”Rakastatko minua, vaikka etsin jatkuvasti jotain, mitä en löydä?”
Syksyllä 2019 kirjan kertoja kamppailee masennusta vastaan ja pelkää menettävänsä kyvyn kirjoittaa. Hän alkaa kerätä ylös eri puolilla maailmaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa käymiään keskusteluja rakkaudesta. Rakkaus löytyy tapaamisista kahviloissa, kullanhohtoisesta palatsista Tigrisin varrelta, kävelyiltä pandemian autioittamilta kaduilta, omasta menneisyydestä. Joka puolella ihmiset etsivät rakkautta, merkitystä ja toivoa elämäänsä, nopeasti lämpenevässä ja sotivassa maailmassa.
Rakkauksien lisäksi teos laajenee käsittelemään kertojan henkilökohtaista elämää: traumoja, masennusta, aikuiseksi kasvamista, perhe-elämää, aktivismia, taiteen tekemistä, ystävyyttä. Valoa ja pimeyttä.
Rakastin tätä kirjaa. Yksinkertaisesti, yhtään kiertelemättä. Rakastin, miten se poukkoili ja laajeni sivu sivulta, rakastin sen runsautta. Rakastin kaikkia keskusteluja ja syvällisiä huomioita. Rakastin yllättäviä kohtaamisia. Rakastin, millaisia tuntemuksia lauseet minussa herättivät. Tunsin suurta kaipuuta, surua, suuttumusta, turhautumista, toivoa. Rakastin miten se löysi minusta jotain määrittelemätöntä, piilossa olevaa, salattua.
Onnekseni tämä on vasta trilogian alku.
”Ehkä on niin, hän sanoo, että olemme olemassa toisillemme ennen kaikkea taiteen kautta. Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut sanat voisivat koskaan tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen.”
Syksyllä 2019 kirjan kertoja kamppailee masennusta vastaan ja pelkää menettävänsä kyvyn kirjoittaa. Hän alkaa kerätä ylös eri puolilla maailmaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa käymiään keskusteluja rakkaudesta. Rakkaus löytyy tapaamisista kahviloissa, kullanhohtoisesta palatsista Tigrisin varrelta, kävelyiltä pandemian autioittamilta kaduilta, omasta menneisyydestä. Joka puolella ihmiset etsivät rakkautta, merkitystä ja toivoa elämäänsä, nopeasti lämpenevässä ja sotivassa maailmassa.
Rakkauksien lisäksi teos laajenee käsittelemään kertojan henkilökohtaista elämää: traumoja, masennusta, aikuiseksi kasvamista, perhe-elämää, aktivismia, taiteen tekemistä, ystävyyttä. Valoa ja pimeyttä.
Rakastin tätä kirjaa. Yksinkertaisesti, yhtään kiertelemättä. Rakastin, miten se poukkoili ja laajeni sivu sivulta, rakastin sen runsautta. Rakastin kaikkia keskusteluja ja syvällisiä huomioita. Rakastin yllättäviä kohtaamisia. Rakastin, millaisia tuntemuksia lauseet minussa herättivät. Tunsin suurta kaipuuta, surua, suuttumusta, turhautumista, toivoa. Rakastin miten se löysi minusta jotain määrittelemätöntä, piilossa olevaa, salattua.
Onnekseni tämä on vasta trilogian alku.
”Ehkä on niin, hän sanoo, että olemme olemassa toisillemme ennen kaikkea taiteen kautta. Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut sanat voisivat koskaan tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen.”
Kertosäe by Kaija Rantakari
emotional
reflective
relaxing
slow-paced
4.5
Luen runoja aivan liian harvoin, mutta silloin kun luen, onneksi ne ovat Rantakarin runojen kaltaisia eli upeita runoja.
Rakastin tätä pientä, kaunista teosta, jonka runot johdattavat illan juhlissa koettuun kohtaamiseen, sormenpäiden kosketukseen, ja lopulta sylikkäin.
Tunnelma on jännitteinen ja herkkä. Miltä tuntuu kohdata ihminen, syttyä, haluta. Miltä toisen katse tuntuu, entä kosketus?
Kun luin teosta, tunsin paljon: savun, illan hämärän, katseen liikkeissäni, itseni rajattuna, kaipuun.
Rantakarin ilmaisu on tiivistä ja harkittua, todella kaunista. Säkeitä haluaa toistaa mielessään tai ääneen monta kertaa, tuntea sanojen muodot suussaan.
“asioita, jotka tuntuvat sametilta olematta samettia:
sumu. kylki.
kertosäe sylissäsi
en muista mitään muuta”
Tämän kanssa viipyilen vielä.
Rakastin tätä pientä, kaunista teosta, jonka runot johdattavat illan juhlissa koettuun kohtaamiseen, sormenpäiden kosketukseen, ja lopulta sylikkäin.
Tunnelma on jännitteinen ja herkkä. Miltä tuntuu kohdata ihminen, syttyä, haluta. Miltä toisen katse tuntuu, entä kosketus?
Kun luin teosta, tunsin paljon: savun, illan hämärän, katseen liikkeissäni, itseni rajattuna, kaipuun.
Rantakarin ilmaisu on tiivistä ja harkittua, todella kaunista. Säkeitä haluaa toistaa mielessään tai ääneen monta kertaa, tuntea sanojen muodot suussaan.
“asioita, jotka tuntuvat sametilta olematta samettia:
sumu. kylki.
kertosäe sylissäsi
en muista mitään muuta”
Tämän kanssa viipyilen vielä.
Ordinary Human Failings by Megan Nolan
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? N/A
- Flaws of characters a main focus? Yes
2.0
It’s 1990 in London and a tabloid journalist Tom Hargreaves stumbles across a scoop in a good neighbourhood: a child is dead and the finger of suspicion points to an Irish immigrant family, the Greens, and especially to their youngest member, a ten-year-old girl Lucy. Tom attempts to take advantage of the situation to further his career by getting involved in the Greens’ life and trying to dig up anything ”delicious” from their pasts that could explain Lucy’s crime.
First you may think that the book is a some sort of mystery, but it really isn’t. Rather it’s a story about the failings of ordinary people and how even the small things in life can lead on to the wrong path. But it’s also about social inequality, poverty and the generational trauma that haunts the family.
Interesting themes for sure, but the story felt a bit flat. I just didn’t have much interest in it at any point. For me the characters were quite dull and I wouldn’t have wanted to know every single thing about their past that explained their behaviour at the present time. That is underestimating the reader’s capabilities to make their own observations, I think. What comes to writing, I don’t like easy solutions. I need more stimulus for my brain.
So yeah, I got bored. I read the book because I expected something surprising to happen (which is funny because I don’t really like plot driven books, so why did I even expect something like that??), but nothing came. Maybe it gets adapted to a tv drama in the future, that could be more fun to watch.
First you may think that the book is a some sort of mystery, but it really isn’t. Rather it’s a story about the failings of ordinary people and how even the small things in life can lead on to the wrong path. But it’s also about social inequality, poverty and the generational trauma that haunts the family.
Interesting themes for sure, but the story felt a bit flat. I just didn’t have much interest in it at any point. For me the characters were quite dull and I wouldn’t have wanted to know every single thing about their past that explained their behaviour at the present time. That is underestimating the reader’s capabilities to make their own observations, I think. What comes to writing, I don’t like easy solutions. I need more stimulus for my brain.
So yeah, I got bored. I read the book because I expected something surprising to happen (which is funny because I don’t really like plot driven books, so why did I even expect something like that??), but nothing came. Maybe it gets adapted to a tv drama in the future, that could be more fun to watch.