Take a photo of a barcode or cover
katrinkirjat's reviews
1059 reviews
Ennen kuin tulee pimeää by Elina Backman
dark
mysterious
tense
fast-paced
3.5
En ole ikinä kuunnellut yhtä vauhdilla äänikirjaa (okei, olen kipeä, jolla on osansa asiassa), mutta oli pakko saada tietää mitä täällä tapahtuu! Olipas siis hyvä jännite ja koukku, täydellinen pikkupaikkakunnan tunnelma kaikkine hyypiöineen. Ja sanon tämän rakkaudella, olenhan itsekin alunperin kotoisin alle 2000 asukkaan kunnasta, jota tosin ei enää kuntaliitosten myötä ole olemassakaan.
Kun kuningas kuolee sarjan kolmas ja mielestäni paras osa. Ensimmäiset kaksi olivat olleet minusta ihan ok, mutta vähän kuitenkin kömpelöitä. Erityisesti toinen osa oli jotenkin vähän hankala, epäuskottava ja en oikein lämmennyt sille. Nyt tuntui, että tähän oli onnistuttu nappaamaan sekä oikea tunnelma, että uskottava tarina, joka kantoi loppuun asti. Tämä oli hioutunut versio kahdesta ensimmäisestä osasta. Tykkäsin siis. Ja se on aika paljon, kun yleensä luen dekkareita ja totean niiden jälkeen, että olipa se hukkaan heitettyä aikaa.
Tässä oli pari sellaista asiaa, joita tosin jäin vähän miettimään siitä näkökulmasta, miten eri ihmisryhmiä tuodaan esiin. Ja pari kohtaa, joissa vähän irvistin, koska hetken tuntui, että nyt mennään metsään, eikä hyvällä tavalla. Mutta mielestäni nämä asiat eivät jääneet ainakaan minun tutkaani lukijana niin, että niitä ei olisi selätetty ihan kunnialla tai että ne olisivat jääneet liiaksi vaivaamaan. Joku pohjoisessa asuva toki saattaa olla eri mieltä. Tai joku podcastaaja...
Aion lukea jatkoakin. Tai varmaan kuunnella. Nämä ovat olleet kivoja kuunnella ja pelkään, että ilman Sanna Majuria tekstistä puuttuu se jokin, jonka vuoksi haluan niiden ääreen palata.
Kun kuningas kuolee sarjan kolmas ja mielestäni paras osa. Ensimmäiset kaksi olivat olleet minusta ihan ok, mutta vähän kuitenkin kömpelöitä. Erityisesti toinen osa oli jotenkin vähän hankala, epäuskottava ja en oikein lämmennyt sille. Nyt tuntui, että tähän oli onnistuttu nappaamaan sekä oikea tunnelma, että uskottava tarina, joka kantoi loppuun asti. Tämä oli hioutunut versio kahdesta ensimmäisestä osasta. Tykkäsin siis. Ja se on aika paljon, kun yleensä luen dekkareita ja totean niiden jälkeen, että olipa se hukkaan heitettyä aikaa.
Tässä oli pari sellaista asiaa, joita tosin jäin vähän miettimään siitä näkökulmasta, miten eri ihmisryhmiä tuodaan esiin. Ja pari kohtaa, joissa vähän irvistin, koska hetken tuntui, että nyt mennään metsään, eikä hyvällä tavalla. Mutta mielestäni nämä asiat eivät jääneet ainakaan minun tutkaani lukijana niin, että niitä ei olisi selätetty ihan kunnialla tai että ne olisivat jääneet liiaksi vaivaamaan. Joku pohjoisessa asuva toki saattaa olla eri mieltä. Tai joku podcastaaja...
Aion lukea jatkoakin. Tai varmaan kuunnella. Nämä ovat olleet kivoja kuunnella ja pelkään, että ilman Sanna Majuria tekstistä puuttuu se jokin, jonka vuoksi haluan niiden ääreen palata.
Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko by Taru Viinikainen
adventurous
emotional
medium-paced
3.0
Ihan kiva lastenkirja. Kaunista, mutta paikoin aika koukeroista kieltä. Käsitteli pelkoja ja kuolemaa. Ihana kuvitus! Luettiin tätä kumppanin kanssa toisillemme ääneen.
Valoa valoa valoa by Vilja-Tuulia Huotarinen
dark
emotional
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Katsoin joku aika sitten kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka oli itkettävän hyvä. Siitä sai inspiraation vihdoin lukea tämän kirjan, joka on roikkunut lukulistallani ilmestymisestään asti. Vaan olisinpa lukenut tämän heti silloin, kun se ilmestyi!
Pidän kirjan tarinasta, paljon. Siinä on monta tasoa ja ulottuvuutta, jotka osuvat ja puhuttelevat. Tuntuvat henkilökohtaisiltakin. Mutta ehkä kuitenkin (hyvälläkin tavalla) etäisiltä jo. Siinä missä elokuvaa katsoessa itkin kuin vauva, niin kirjaa lukiessa en. Ja luulen, että ero on siinä, että tämä kirja olisi uponnut minulle paremmin silloin 14 vuotta sitten, kun olin itsekin nuorempi ja kirja oli tuoreempi. Nyt kirjan ikä vähän tuntui, samalla tavalla kuin oma ikä. Eikä se ole huono asia, se ei vaan ollut tälle kirjalle parasta, mitä olisin voinut antaa.
Kirjan kerronnan tyyli tuntui inasen vanhentuneelta. Lukijan puhuttelu ja kirjoittamista kommentoiva metataso eivät olleet kovin fresh. Se oli jopa vähän cringeä, mikä kieltämättä häiritsi lukukokemusta.
Harvoin käy näin, mutta minusta elokuvasovitus oli parempi. Se herätti tarinan eloon ja toi sen iholle eri tavalla. Kirjan luettuani voin myös sanoa, että elokuva oli sopivan uskollinen kirjalle, tuoden kuitenkin hyvällä tavalla lisää tarinaan.
Pidän kirjan tarinasta, paljon. Siinä on monta tasoa ja ulottuvuutta, jotka osuvat ja puhuttelevat. Tuntuvat henkilökohtaisiltakin. Mutta ehkä kuitenkin (hyvälläkin tavalla) etäisiltä jo. Siinä missä elokuvaa katsoessa itkin kuin vauva, niin kirjaa lukiessa en. Ja luulen, että ero on siinä, että tämä kirja olisi uponnut minulle paremmin silloin 14 vuotta sitten, kun olin itsekin nuorempi ja kirja oli tuoreempi. Nyt kirjan ikä vähän tuntui, samalla tavalla kuin oma ikä. Eikä se ole huono asia, se ei vaan ollut tälle kirjalle parasta, mitä olisin voinut antaa.
Kirjan kerronnan tyyli tuntui inasen vanhentuneelta. Lukijan puhuttelu ja kirjoittamista kommentoiva metataso eivät olleet kovin fresh. Se oli jopa vähän cringeä, mikä kieltämättä häiritsi lukukokemusta.
Harvoin käy näin, mutta minusta elokuvasovitus oli parempi. Se herätti tarinan eloon ja toi sen iholle eri tavalla. Kirjan luettuani voin myös sanoa, että elokuva oli sopivan uskollinen kirjalle, tuoden kuitenkin hyvällä tavalla lisää tarinaan.
Kirjailijoiden salattu elämä by Guillaume Musso
dark
mysterious
medium-paced
1.0
Vihdoin jaksoin kuunnella tämän loppuun. On roikkunut pitkään, kun ei ole yhtään tehnyt mieli palata tämän pariin. Oli nimittäin aika - pökkelö. Alkuasetelmana saari, kirjakauppa, kirjailija, mysteeri - joo, kuulostaa hyvältä! Mutta omaan makuuni hahmot olivat aivan liian karikatyyrimaisia, käänteet olivat todella suureellisia, epäuskottavia ja rajuja. Olen vähän yllättynyt siitä, että tämä on ilmeisen suosittu teos. En tiedä olisiko lukukokemus ollut eri painetun tekstin äärellä, mutta näin kuunneltuna ei ainakaan toiminut. En mä kyllä usko, että toimisi mulla muutenkaan.
Vihainen nainen - hyvä, paha aggressio by Terhi Ketola-Huttunen, Heli Pruuki
informative
medium-paced
3.0
Ihan hyvä teos naiserityisestä aggressiosta, mutta omaan makuuni turhan heteronormatiivinen ja tunkkainen kokonaisuus. Etenkin kirjan loppu oli vaikeaa luettavaa.
Samojen tekijöiden Viha voimaksi on tuoreempi ja vähemmän heteronormatiivinen. Tosin siinä ei syvennytä aivan samalla tavalla aggressioon kuin tässä.
Samojen tekijöiden Viha voimaksi on tuoreempi ja vähemmän heteronormatiivinen. Tosin siinä ei syvennytä aivan samalla tavalla aggressioon kuin tässä.
Viha voimaksi. Vaikeat tunteet ihmissuhteissa by Terhi Ketola-Huttunen, Heli Pruuki
hopeful
informative
inspiring
reflective
medium-paced
3.5
Edithin päiväkirja by Patricia Highsmith
dark
mysterious
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
3.5
Patricia Highsmith Edithin päiväkirja on ensimmäinen kirjailijalta lukemani teos ja varmaan siinä mielessä kiinnostava valinta, että kirja ei suinkaan ole kirjailijan tunnetuimpia eikä se oli jännäri (ainakaan sana perinteisessä merkityksessä), kuten Highsmithin tuotannosta iso osa on.
Edithin päiväkirja on erikoinen lukukokemus. Tarina ei ole erityisen juonivetoinen, mutta. siinä on yllättävää jännitettä, joka pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin. Vaikka pitkän ajan tuntuu siltä, ettei kirjassa tapahdu mitään, sitä silti lukee odottaen väistämätöntä - jotain odottaa nurkan takana.
Higsmith selkeästi on taitanut kirjoittamisen, synkän ihmismielen kuvaamisen ja psykologisen jännityksen luomisen. Editihin päiväkirja on lähes inhorealistinen kuvaus hahmoista, joista kukaan ei ole miellyttävä. Tarinassa todellisuus ja kuviteltu törmäävät, ja jossain kohtaa lukijakin alkaa epäillä mikä onkaan totta.
Pidin tarinasta ja kirjan ideasta, mutta jäin kaipaamaan tarinan idean kirkastamista. Nyt kirjan idea pääsi loistoonsa kunnolla vasta kirjan lopulla.
Kumppanini kysyi suosittelisinko kirjaa. Sanoin, että en tiedä. Mutta kyllä siinä on paljon sellaista hyvää ja kiinnostavaa, joka kutkuttaa (nyky)lukijan mieltä.
Edithin päiväkirja on erikoinen lukukokemus. Tarina ei ole erityisen juonivetoinen, mutta. siinä on yllättävää jännitettä, joka pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin. Vaikka pitkän ajan tuntuu siltä, ettei kirjassa tapahdu mitään, sitä silti lukee odottaen väistämätöntä - jotain odottaa nurkan takana.
Higsmith selkeästi on taitanut kirjoittamisen, synkän ihmismielen kuvaamisen ja psykologisen jännityksen luomisen. Editihin päiväkirja on lähes inhorealistinen kuvaus hahmoista, joista kukaan ei ole miellyttävä. Tarinassa todellisuus ja kuviteltu törmäävät, ja jossain kohtaa lukijakin alkaa epäillä mikä onkaan totta.
Pidin tarinasta ja kirjan ideasta, mutta jäin kaipaamaan tarinan idean kirkastamista. Nyt kirjan idea pääsi loistoonsa kunnolla vasta kirjan lopulla.
Kumppanini kysyi suosittelisinko kirjaa. Sanoin, että en tiedä. Mutta kyllä siinä on paljon sellaista hyvää ja kiinnostavaa, joka kutkuttaa (nyky)lukijan mieltä.